Job 23
1 Then Job answered and said,
Job vastasi ja sanoi:
2 Yes, I know that pleading is out of my reach; and his hand has been made heavy upon my groaning.
Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.
3 Who would then know that I might find him, and come to an end [of the matter]?
Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!
4 And I would plead my own cause, and he would fill my mouth with arguments.
Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,
5 And I would know the remedies which he would speak to me, and I would perceive what he would tell me.
Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.
6 Though he should come on me in [his] great strength, then he would not threaten me;
Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.
7 for truth and reproof are from him; and he would bring forth my judgement to an end.
Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.
8 For if I shall go first, and exist no longer, still what do I know [concerning] the latter end?
Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.
9 When he wrought on the left hand, then I observed [it] not: his right hand shall encompass me but I shall not see [it].
Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.
10 For he knows already my way; and he has tried me as gold.
Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;
11 And I will go forth according to his commandments, for I have kept his ways; and I shall not turn aside from his commandments,
Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.
12 neither shall I transgress; but I have hid his words in my bosom.
Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.
13 And if too he has thus judged, who is he that has contradicted, for he has both willed [a thing] and done it.
Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.
Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.
15 Therefore am I troubled at him; and when I was reproved, I thought of him. Therefore let me take good heed before him: I will consider, and be afraid of him.
Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.
16 But the Lord has softened my heart, and the Almighty has troubled me.
Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.
17 For I knew not that darkness would come upon me, and thick darkness has covered [me] before my face.
Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.
