Job 20
1 Then Sophar the Minaean answered and said,
Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
2 I did not suppose that you would answer thus: neither do you understand more than I.
"Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen, moisesta minun mieleni kuohuu.
3 I will hear my shameful reproach; and the spirit of my understanding answers me.
Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.
4 Hast you [not] known these things of old, from the time that man was set upon the earth?
Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?
5 But the mirth of the ungodly is a signal downfall, and the joy of transgressors is destruction:
Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.
6 although his gifts should go up to heaven, and his sacrifice reach the clouds.
Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,
7 For when he shall seem to be now established, then he shall utterly perish: and they that knew him shall say, Where is he?
katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: Missä hän on?
8 Like a dream that has fled away, he shall not be found; and he has fled like a vision of the night.
Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.
9 The eye has looked upon him, but shall not [see him] again; and his place shall no longer perceive him.
Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.
10 Let [his] inferiors destroy his children, and let his hands kindle the fire of sorrow.
Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.
11 His bones have been filled with [vigour of] his youth, and it shall lie down with him in the dust.
Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.
12 Though evil be sweet in his mouth, [though] he will hide it under his tongue;
Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle,
13 though he will not spare it, and will not leave it, but will keep it in the midst of his throat:
säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,
14 yet he shall not at all be able to help himself; the gall of an asp is in his belly.
niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.
15 [His] wealth unjustly collected shall be vomited up; a messenger [of wrath] shall drag him out of his house.
Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.
16 And let him suck the poison of serpents, and let the serpent's tongue kill him.
Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.
17 Let him not see the milk of the pastures, nor the supplies of honey and butter.
Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja-ja kermajokia ja-virtoja.
18 He has laboured unprofitably and in vain, [for] wealth of which he shall not taste: [it is] as a lean thing, unfit for food, which he can’t swallow.
Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.
19 For he has broken down the houses of many mighty men: and he has plundered an habitation, though he built [it] not.
Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.
20 There is no security to his possessions; he shall not be saved by his desire.
Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.
21 There is nothing remaining of his provisions; therefore his goods shall not flourish.
Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä.
22 But when he shall seem to be just satisfied, he shall be straitened; and all distress shall come upon him.
Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.
23 If by any means he would fill his belly, let [God] send upon him the fury of wrath; let him bring a torrent of pains upon him.
Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.
24 And he shall by no means escape from the power of the sword; let the brazen bow wound him.
Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;
25 And let the arrow pierce through his body; and let the stars be against his dwelling-place: let terrors come upon him.
kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,
26 And let all darkness wait for him: a fire that burns not out shall consume him; and let a stranger plague his house.
kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.
27 And let the heaven reveal his iniquities, and the earth rise up against him.
Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.
28 Let destruction bring his house to an end; let a day of wrath come upon him.
Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.
29 This is the portion of an ungodly man from the Lord, and the possession of his goods [appointed him] by the all-seeing [God].
Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."
