Job 16
1 But Job answered and said,
Job vastasi ja sanoi:
2 I have heard many such things: poor comforters are you all.
"Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
3 What! is there any reason in vain words? or what will hinder you from answering?
Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
4 I also will speak as you [do]: if indeed your soul were in my [soul's] stead, then would I insult you with words, and I would shake my head at you.
Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
5 And would there were strength in my mouth, and I would not spare the movement of my lips.
rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
6 For if I should speak, I shall not feel the pain of my wound: and if I should be silent, how shall I be wounded the less?
Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
7 But now he has made me weary, and a worn-out fool; and you have laid hold of me.
Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
8 My falsehood has become a testimony, and has risen up against me: it has confronted me to my face.
ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
9 In his anger he has cast me down; he has gnashed his teeth upon me: the weapons of his robbers have fallen upon me.
Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
10 He has attacked me with the keen glances of his eyes; with his sharp [spear] he has struck me [down] upon my knees; and they have run upon me with one accord.
he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
11 For the Lord has delivered me into the hands of unrighteous men, and thrown me upon the ungodly.
Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
12 When I was at peace he distracted me: he took me by the hair of the head, and plucked it out: he set me up as a mark.
Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
13 They surrounded me with spears, aiming at my reins: without sparing [me] they poured out my gall upon the ground.
hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
14 They overthrew me with fall upon fall: they ran upon me in [their] might.
Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
15 They sewed sackcloth upon my skin, and my strength has been spent on the ground.
Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
16 My belly has been parched with wailing, and darkness is on my eyelids.
Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
17 Yet there was no injustice in my hands, and my prayer is pure.
vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
18 Earth, cover not over the blood of my flesh, and let my cry have no place.
Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
19 And now, behold, my witness is in heaven, and my advocate is on high.
Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
20 Let my supplication come to the Lord, and let mine eye weep before him.
Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
21 Oh that a man might plead before the Lord, even [as] the son of man with his neighbour!
että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
22 But my years are numbered and [their end] come, and I shall go by the way by which I shall not return.
Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
