Job 14
1 For a mortal born of a woman [is] short lived, and full of wrath.
"Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,
2 Or he falls like a flower that has bloomed; and he departs like a shadow, and can’t continue.
kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.
3 Hast you not taken account even of him, and caused him to enter into judgement before you?
Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!
4 For who shall be pure from uncleanness? not even one;
Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.
5 if even his life should be [but] one day upon the earth: and his months are numbered by him: you have appointed [him] for a time, and he shall by no means exceed [it].
Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.
6 Depart from him, that he may be quiet, and take pleasure in his life, [though] as a hireling.
Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.
7 For there is hope for a tree, even if it should be cut down, [that] it shall blossom again, and its branch shall not fail.
Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.
8 For though its root should grow old in the earth, and its stem die in the rock;
Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,
9 it will blossom from the scent of water, and will produce a crop, as one newly planted.
niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.
10 But a man that has died is utterly gone; and when a mortal has fallen, he is no more.
Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?
11 For the sea wastes in [length of] time, and a river fails and is dried up.
Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;
12 And man that has lain down [in death] shall certainly not rise again till the heaven be dissolved, and they shall not awake from their sleep.
niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.
13 For oh that you had kept me in the grave, and had hidden me until your wrath should cease, and you should set me a time in which you would remember me! (Sheol h7585)
Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! (Sheol h7585)
14 For if a man should die, shall he live [again], having accomplished the days of his life? I will wait till I exist again?
Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.
15 Then shall you call, and I will listen to you: but do not you reject the work of your hands.
Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.
16 But you have numbered my devices: and not one of my sins shall escape you?
Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;
17 An you have sealed up my transgressions in a bag, and marked if I have been guilty of any transgression unawares.
rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.
18 And verily a mountain falling will utterly be destroyed, and a rock shall be worn out of its place.
Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,
19 The waters wear the stones, and waters falling headlong [overflow] a heap of the earth: and you destroy the hope of man.
vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.
20 You drive him to an end, and he is gone: you set your face against him, and send him away;
Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.
21 and though his children be multiplied, he knows [it] not; and if they be few, he is not aware.
Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.
22 But his flesh is in pain, and his soul mourns.
Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."
