Job 10
1 Weary in my soul, I will pour my words with groans upon him: I will speak being straitened in the bitterness of my soul.
"Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,
2 And I will say to the Lord, Do not teach me to be impious; and therefore have you thus judged me?
minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.
3 Is it good before you if I be unrighteous? for you have disowned the work of your hands, and attended to the counsel of the ungodly.
Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?
4 Or do you see as a mortal sees? or will you look as a man sees?
Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?
5 Or is your life human, or your years [the years] of a man,
Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,
6 that you have enquired into mine iniquity, and searched out my sins?
koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,
7 For you know that I have not committed iniquity: but who is he that can deliver out of your hands?
vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'
8 Your hands have formed me and made me; afterwards you did change [your mind], and strike me.
Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.
9 Remember that you have made me [as] clay, and you do turn me again to earth.
Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.
10 Hast you not poured me out like milk, and curdled me like cheese?
Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?
11 And you did clothe me with skin and flesh, and frame me with bones and sinews.
Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.
12 And you did bestow upon me life and mercy, and your oversight has preserved my spirit.
Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.
13 Having these things in yourself, I know that you can do all things; for nothing is impossible with you.
Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:
14 And if I should sin, you watch me; and you have not cleared me from iniquity.
jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.
15 Or if I should be ungodly, woe is me: and if I should be righteous, I can’t lift myself up, for I am full of dishonour.
Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.
16 For I am hunted like a lion for slaughter; for again you have changed and are terribly destroying me;
Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.
17 renewing against me my torture: and you have dealt with me in great anger, and you have brought trials upon me.
Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.
18 Why then did you bring me out of the womb? and why did I not die, and no eye see me,
Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!
19 and I become as if I had not been? for why was I not carried from the womb to the grave?
Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.
20 Is not the time of my life short? suffer me to rest a little,
Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,
21 before I go whence I shall not return, to a land of darkness and gloominess;
ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,
22 to a land of perpetual darkness, where there is no light, neither [can any one] see the life of mortals.
maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."
