Chronicles I 14
1 And Chiram king of Tyre sent messengers to David, and cedar timbers, and masons, and carpenters, to build a house for him.
Ja Hiram Tyron kuningas lähetti sanansaattajat Davidin tykö, ja sedripuita, muuraajia ja puuseppiä, rakentamaan hänelle huonetta.
2 And David knew that the Lord [had] designed him to be king over Israel; because his kingdom was highly exalted, on account of his people Israel.
Ja David ymmärsi, että Herra oli hänen vahvistanut Israelin kuninkaaksi; sillä hänen valtakuntansa korkeni hänen kansansa Israelin tähden.
3 And David took more wives in Jerusalem: and there were born to David more sons and daughters.
Ja David otti vielä emäntiä Jerusalemissa, ja hän siitti vielä poikia ja tyttäriä.
4 And these [are] the names of those that were born, who were [born] to him in Jerusalem; Samaa, Sobab, Nathan, and Solomon,
Ja niiden nimet, jotka hänelle olivat syntyneet Jerusalemissa, olivat: Sammua, Sobab, Natan ja Salomo,
5 and Baar, and Elisa, and Eliphaleth,
Jibhar, Elisua ja Elpalet,
6 and Nageth, and Naphath, and Japhie,
Noga, Nepheg ja Japhia,
7 and Elisamae, and Eliade, and Eliphala.
Elisama, Baeljada ja Eliphalet.
8 And the Philistines heard that David was anointed king over all Israel: and all the Philistines went up to seek David; and David heard [it], and went out to meet them.
Ja kuin Philistealaiset kuulivat Davidin voidelluksi koko Israelin kuninkaaksi, nousivat kaikki Philistealaiset Davidia etsimään. Kun David sen kuuli, meni hän heitä vastaan.
9 And the Philistines came and assembled together in the giants' valley.
Ja Philistealaiset tulivat ja levisivät Rephaimin laaksoon.
10 And David enquired of God, saying, Shall I go up against the Philistines? and will you deliver them into my hand? And the Lord said to him, Go up, and I will deliver them into your hands.
Mutta David kysyi neuvoa Jumalalta ja sanoi: pitääkö minun menemän ylös Philistealaisia vastaan, ja tahdotkos heitä antaa minun käsiini? Herra sanoi hänelle: mene, ja minä tahdon antaa heidät sinun käsiis.
11 And he went up to Baal Pharasin, and David struck them there; and David said, God has broken through enemies by my hand like a breach of water: therefore he called the name of that place, the Breach of Pharasin.
Ja kuin he menivät ylös Baalperatsimiin päin, löi David heidät siellä; ja David sanoi: Jumala on hajoittanut vihamieheni minun käteni kautta, niinkuin vesi hajoitetaan; sentähden kutsuivat he sen paikan nimen Baalperatsim.
12 And the Philistines left their gods there; and David gave orders to burn them with fire.
Ja he jättivät sinne jumalansa, ja Davidin käskyn jälkeen poltettiin ne tulessa.
13 And the Philistines once more assembled themselves in the giants' valley.
Mutta Philistealaiset kokoontuivat jälleen ja asettivat itsensä alas laaksoon.
14 And David enquired of God again; and God said to him, You shall not go after them; turn away from them, and you shall come upon them near the pear trees.
Ja David kysyi jälleen neuvoa Jumalalta, ja Jumala sanoi hänelle: ei sinun pidä menemän heidän jälkeensä; mutta poikkea heistä, ettäs tulisit metsäfikunapuiden kohdalla heitä vastaan.
15 And it shall be, when you shall hear the sound of their tumult in the tops of the pear trees, then you shall go into the battle: for God has gone out before you to strike the army of the Philistines.
Ja kuin kuulet metsäfikunapuiden latvat havisevan, niin mene sotimaan; sillä Jumala on mennyt sinun edelläs lyömään Philistealaisten sotajoukkoa.
16 And he did as God commanded him: and he struck the army of the Philistines from Gabaon to Gazera.
Ja David teki niinkuin Jumala hänelle oli käskenyt; ja he löivät Philistealaisten sotajoukot Gibeonista niin Gaseriin asti.
17 And the name of David was [famous] in all the land; and the Lord put the terror of him on all the nations.
Ja Davidin nimi kuului kaikissa maissa; ja Herra antoi hänen pelkonsa tulla kaikkein pakanain päälle.
