Job 19
1 Then Job answered and said,
Job vastasi ja sanoi:
2 How long will ye vex my soul, and destroy me with words? only know that the Lord has dealt with me thus.
"Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
3 Ye speak against me; ye do not feel for me, but bear hard upon me.
Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
4 Yea verily, I have erred in truth, (but the error abides with myself) in having spoken words which it was not right [to speak]; and my words err, and are unreasonable.
Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
5 But alas! for ye magnify yourselves against me, and insult me with reproach.
Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
6 Know then that it is the Lord that has troubled [me], and has raised his bulwark against me.
Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
7 Behold, I laugh at reproach; I will not speak: [or] I will cry out, but [there is] nowhere judgment.
Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
8 I am fenced round about, and can by no means escape: he has set darkness before my face.
Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
9 And he has stripped me of my glory, and has taken the crown from my head.
Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
10 He has torn me around about, and I am gone: and he has cut off my hope like a tree.
Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
11 And he has dreadfully handled me in anger, and has counted me for an enemy.
Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
12 His troops also came upon me with one accord, liars in wait compassed my ways.
Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
13 My brethren have stood aloof from me; they have recognized strangers [rather] than me: and my friends have become pitiless.
Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
14 My nearest of kin have not acknowledged me, and they that knew my name, have forgotten me.
Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
15 [As for] my household, and my maid-servants, I was a stranger before them.
Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16 I called my servant, and he hearkened not; and my mouth intreated [him].
Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
17 And I besought my wife, and earnestly intreated the sons of my concubines.
Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
18 But they rejected me for ever; whenever I rise up, they speak against me.
Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19 They that saw me abhorred me: the very persons whom I had loved, rose up against me.
Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
20 My flesh is corrupt under my skin, and my bones are held in [my] teeth.
Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
21 Pity me, pity me, O friends; for it is the hand of the Lord that has touched me.
Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
22 Wherefore do ye persecute me as also the Lord [does], and are not satisfied with my flesh?
Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23 For oh that my words were written, and that they were recorded in a book forever,
Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24 with an iron pen and lead, or graven in the rocks!
rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25 For I know that he is eternal who is about to deliver me,
Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26 [and] to raise up upon the earth my skin that endures these [sufferings]: for these things have been accomplished to me of the Lord;
Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27 which I am conscious of in myself, which mine eye has seen, and not another, but all have been fulfilled to me in [my] bosom.
Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28 But if ye shall also say, What shall we say before him, and [so] find the root of the matter in him?
Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
29 Do ye also beware of deceit: for wrath will come upon transgressors; and then shall they know where their substance is.
niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
