Song of Solomon 2
1 I am a rose of Sharon, a flower of the valleys.
Minä olen Saronin kukkanen, ja kukoistus laaksossa.
2 As the lily-flower among the thorns of the waste, so is my love among the daughters.
Niinkuin ruusu orjantappuroissa, niin on armaani tytärten seassa.
3 As the apple-tree among the trees of the wood, so is my loved one among the sons. I took my rest under his shade with great delight, and his fruit was sweet to my taste.
Niinkuin omenapuu metsäpuiden seassa, niin on ystäväni poikain seassa: minä istun hänen varjossansa, jota minä anon, ja hänen hedelmänsä on minun suussani makia.
4 He took me to the house of wine, and his flag over me was love.
Hän johdattaa minua viinakellariinsa; ja rakkaus on hänen lippunsa minun päälläni.
5 Make me strong with wine-cakes, let me be comforted with apples; I am overcome with love.
Virvoittakaat minua viinaleileillä, ja vahvistakaat minua omenilla; sillä minä olen sairas rakkaudesta.
6 His left hand is under my head, and his right hand is round about me.
Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, hänen oikia kätensä halaa minua.
7 I say to you, O daughters of Jerusalem, by the roes of the field, do not let love be moved till it is ready.
Minä vannotan tietä, Jerusalemin tyttäret, metsävuohten eli naaraspeurain kautta kedolla, ettette herätä eli vaivaa armastani, siihen asti kuin hän itse tahtoo.
8 The voice of my loved one! See, he comes dancing on the mountains, stepping quickly on the hills.
Tämä on ystäväni ääni, katso, hän tulee: hän hyppää vuorilla ja karkaa kukkuloille.
9 My loved one is like a roe; see, he is on the other side of our wall, he is looking in at the windows, letting himself be seen through the spaces.
Ystäväni on metsävuohen eli nuoren peuran kaltainen: katso, hän seisoo seinän takana, ja katsoo akkunasta sisälle, ja kurkistelee häkin lävitse.
10 My loved one said to me, Get up, my love, my fair one, and come away.
Ystäväni vastaa ja sanoo minulle: nouse armaani, ihanaiseni, ja tule.
11 For, see, the winter is past, the rain is over and gone;
Sillä katso, talvi on kulunut, ja sade lakannut ja mennyt pois:
12 The flowers are come on the earth; the time of cutting the vines is come, and the voice of the dove is sounding in our land;
Kukkaset ovat puhjenneet kedolla, kevät on tullut, ja toukomettisen ääni kuuluu meidän maassamme;
13 The fig-tree puts out her green fruit and the vines with their young fruit give a good smell. Get up from your bed, my beautiful one, and come away.
Fikunapuut puhkeevat, viinapuut kukoistavat ja antavat hajunsa: nouse, armaani, ihanaiseni, ja tule.
14 O my dove, you are in the holes of the mountain sides, in the cracks of the high hills; let me see your face, let your voice come to my ears; for sweet is your voice, and your face is fair.
Kyhkyläiseni vuoren raossa ja kivirauniossa, anna minun nähdä kasvos, anna minun kuulla äänes; sillä sinun äänes on suloinen, ja kasvos ihanainen.
15 Take for us the foxes, the little foxes, which do damage to the vines; our vines have young grapes.
Ottakaat meille ketut kiinni, ne vähät ketut, jotka turmelevat viinamäet; sillä meidän viinamäkemme ovat röhkäleillä.
16 My loved one is mine, and I am his: he takes his food among the flowers.
Ystäväni on minun, ja minä hänen, joka kaitsee kukkasten keskellä,
17 Till the evening comes, and the sky slowly becomes dark, come, my loved one, and be like a roe on the mountains of Bether.
Siihenasti että päivä jäähtyy ja varjot kulkevat pois. Palaja, ole niinkuin metsävuohi, ystäväni, eli niinkuin nuori peura Eroitusvuorilla.
