Psalms 109
1 To the chief music-maker. Of David. A Psalm. God of my praise, let my prayer be answered;
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.
2 For the mouth of the sinner is open against me in deceit: his tongue has said false things against me.
Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,
3 Words of hate are round about me; they have made war against me without cause.
Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.
4 For my love they give me back hate; but I have given myself to prayer.
Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.
5 They have put on me evil for good; hate in exchange for my love.
He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.
6 Put an evil man over him; and let one be placed at his right hand to say evil of him.
Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.
7 When he is judged, let the decision go against him; and may his prayer become sin.
Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.
8 Let his life be short; let another take his position of authority.
Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.
9 Let his children have no father, and his wife be made a widow.
Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.
10 Let his children be wanderers, looking to others for their food; let them be sent away from the company of their friends.
Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.
11 Let his creditor take all his goods; and let others have the profit of his work.
Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.
12 Let no man have pity on him, or give help to his children when he is dead.
Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.
13 Let his seed be cut off; in the coming generation let their name go out of memory.
Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.
14 Let the Lord keep in mind the wrongdoing of his fathers; and may the sin of his mother have no forgiveness.
Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.
15 Let them be ever before the eyes of the Lord, so that the memory of them may be cut off from the earth.
Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,
16 Because he had no mercy, but was cruel to the low and the poor, designing the death of the broken-hearted.
Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.
17 As he took pleasure in cursing, so let it come on him; and as he had no delight in blessing, let it be far from him.
Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.
18 He put on cursing like a robe, and it has come into his body like water, and into his bones like oil.
Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19 Let it be to him as a robe which he puts on, let it be like a band which is round him at all times.
Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.
20 Let this be the reward given to my haters from the Lord, and to those who say evil of my soul.
Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.
21 But, O Lord God, give me your help, because of your name; take me out of danger, because your mercy is good.
Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.
22 For I am poor and in need, and my heart is wounded in me.
Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.
23 I am gone like the shade when it is stretched out: I am forced out of my place like a locust.
Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.
24 My knees are feeble for need of food; there is no fat on my bones.
Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.
25 As for me, they make sport of me; shaking their heads when they see me.
Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.
26 Give me help, O Lord my God; in your mercy be my saviour;
Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,
27 So that they may see that it is the work of your hand; that you, Lord, have done it.
Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.
28 They may give curses but you give blessing; when they come up against me, put them to shame; but let your servant be glad.
Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.
29 Let my haters be clothed with shame, covering themselves with shame as with a robe.
Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.
30 I will give the Lord great praise with my mouth; yes, I will give praise to him among all the people.
Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.
31 For he is ever at the right hand of the poor, to take him out of the hands of those who go after his soul.
Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.
