< Job 7 >

1 Has not man his ordered time of trouble on the earth? and are not his days like the days of a servant working for payment?
Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niinkuin orjan päivät?
2 As a servant desiring the shades of evening, and a workman looking for his payment:
Niinkuin palvelia halajaa varjoa, ja orja työnsä loppua,
3 So I have for my heritage months of pain to no purpose, and nights of weariness are given to me.
Niin olen minä minulleni saanut turhat kuukaudet, ja minulla on monta murheellista yötä ollut.
4 When I go to my bed, I say, When will it be time to get up? but the night is long, and I am turning from side to side till morning light.
Kuin minä levätä panin, sanoin minä: Koskahan minä nousen? ja sitte lueskelen, koska ehtoo tullee: minä olen ravittu kävellyksistä hamaan pimeyteen asti.
5 My flesh is covered with worms and dust; my skin gets hard and then is cracked again.
Minun lihani on puetettu madoilla ja maan tomulla; minun nahkani on ahvettunut ja hyljätyksi tullut.
6 My days go quicker than the cloth-worker's thread, and come to an end without hope.
Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä.
7 O, keep in mind that my life is wind: my eye will never again see good.
Muista, että minun elämäni on tuuli, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään.
8 The eye of him who sees me will see me no longer: your eyes will be looking for me, but I will be gone.
Ja ei yksikään silmä, joka minun nyt näkee, pidä minua enempi näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun.
9 A cloud comes to an end and is gone; so he who goes down into the underworld comes not up again. (Sheol h7585)
Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan, ei nouse jälleen, (Sheol h7585)
10 He will not come back to his house, and his place will have no more knowledge of him.
Eikä palaja jälleen huoneesensa, ei myös hänen siansa häntä enää tunne.
11 So I will not keep my mouth shut; I will let the words come from it in the pain of my spirit, my soul will make a bitter outcry.
Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa.
12 Am I a sea, or a sea-beast, that you put a watch over me?
Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket?
13 When I say, In my bed I will have comfort, there I will get rest from my disease;
Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun;
14 Then you send dreams to me, and visions of fear;
Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä,
15 So that a hard death seems better to my soul than my pains.
Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi.
16 I have no desire for life, I would not be living for ever! Keep away from me, for my days are as a breath.
Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat.
17 What is man, that you have made him great, and that your attention is fixed on him,
Mikä on ihminen, ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees?
18 And that your hand is on him every morning, and that you are testing him every minute?
Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina.
19 How long will it be before your eyes are turned away from me, so that I may have a minute's breathing-space?
Miksi et minusta luovu, ja päästä minua, siihen asti että minä sylkeni nielisin?
20 If I have done wrong, what have I done to you, O keeper of men? why have you made me a mark for your blows, so that I am a weariness to myself?
Minä olen syntiä tehnyt; mitä minun pitää sinulle tekemän, o sinä ihmisten vartia? miksis minun teit sinulles loukkaukseksi ja itselleni kuormaksi?
21 And why do you not take away my sin, and let my wrongdoing be ended? for now I go down to the dust, and you will be searching for me with care, but I will be gone.
Ja miksi et minun pahaa tekoani anna anteeksi ja ota pois minun vääryyttäni? Sillä nyt pitää minun makaaman mullassa: ja jos minua aamulla etsit, niin en minä enää ole.

< Job 7 >