Job 32
1 So these three men gave no more answers to Job, because he seemed to himself to be right.
Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.
2 And Elihu, the son of Barachel the Buzite, of the family of Ram, was angry, burning with wrath against Job, because he seemed to himself more right than God;
Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,
3 And he was angry with his three friends, because they had been unable to give him an answer, and had not made Job's sin clear.
Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.
4 Now Elihu had kept quiet while Job was talking, because they were older than he;
Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.
5 And when Elihu saw that there was no answer in the mouth of the three men, he was very angry.
Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.
6 And Elihu, the son of Barachel the Buzite, made answer and said, I am young, and you are very old, so I was in fear, and kept myself from putting my knowledge before you.
Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.
7 I said to myself, It is right for the old to say what is in their minds, and for those who are far on in years to give out wisdom.
Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.
8 But truly it is the spirit in man, even the breath of the Ruler of all, which gives them knowledge.
Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.
9 It is not the old who are wise, and those who are full of years have not the knowledge of what is right.
Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.
10 So I say, Give ear to me, and I will put forward my knowledge.
Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.
11 I was waiting for your words, I was giving ear to your wise sayings; while you were searching out what to say,
Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.
12 I was taking note; and truly not one of you was able to make clear Job's error, or to give an answer to his words.
Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.
13 Take care that you do not say, Wisdom is here; God may overcome him, but not man.
Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.
14 I will not put forward words like these, or make use of your sayings in answer to him.
Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.
15 Fear has overcome them, they have no more answers to give; they have come to an end of words.
He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.
16 And am I to go on waiting while they have nothing to say? while they keep quiet and give no more answers?
Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.
17 I will give my answer; I will put forward my knowledge:
Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.
18 For I am full of words, I am unable to keep in my breath any longer:
Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.
19 My stomach is like wine which is unable to get out; like skins full of new wine, it is almost burst.
Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.
20 Let me say what is in my mind, so that I may get comfort; let me give answer with open mouth.
Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.
21 Let me not give respect to any man, or give names of honour to any living.
En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.
22 For I am not able to give names of honour to any man; and if I did, my Maker would quickly take me away.
Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.
