Job 3
1 Then, opening his mouth, and cursing the day of his birth,
Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
2 Job made answer and said,
Ja Job vastasi ja sanoi:
3 Let destruction take the day of my birth, and the night on which it was said, A man child has come into the world.
Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
4 That day — let it be dark; let not God take note of it from on high, and let not the light be shining on it;
Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
5 Let the dark and the black night take it for themselves; let it be covered with a cloud; let the dark shades of day send fear on it.
Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
6 That night — let the thick dark take it; let it not have joy among the days of the year; let it not come into the number of the months.
Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
7 As for that night, let it have no fruit; let no voice of joy be sounded in it;
Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
8 Let it be cursed by those who put a curse on the day; who are ready to make Leviathan awake.
Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
9 Let its morning stars be dark; let it be looking for light, but may it not have any; let it not see the eyes of the dawn.
Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
10 Because it did not keep the doors of my mother's body shut, so that trouble might be veiled from my eyes.
Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
11 Why did death not take me when I came out of my mother's body, why did I not, when I came out, give up my last breath?
Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
12 Why did the knees take me, or why the breasts that they might give me milk?
Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
13 For then I might have gone to my rest in quiet, and in sleep have been in peace,
Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
14 With kings and the wise ones of the earth, who put up great houses for themselves;
Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
15 Or with rulers who had gold, and whose houses were full of silver;
Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
16 Or as a child dead at birth I might never have come into existence; like young children who have not seen the light.
Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
17 There the passions of the evil are over, and those whose strength has come to an end have rest.
Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
18 There the prisoners are at peace together; the voice of the overseer comes not again to their ears.
Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
19 The small and the great are there, and the servant is free from his master.
Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
20 Why does he give light to him who is in trouble, and life to the bitter in soul;
Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
21 To those whose desire is for death, but it comes not; who are searching for it more than for secret wealth;
Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
22 Who are glad with great joy, and full of delight when they come to their last resting-place;
Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
23 To a man whose way is veiled, and who is shut in by God?
Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
24 In place of my food I have grief, and cries of sorrow come from me like water.
Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
25 For I have a fear and it comes on me, and my heart is greatly troubled.
Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
26 I have no peace, no quiet, and no rest; nothing but pain comes on me.
Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
