Job 16
1 And Job made answer and said,
Sitte vastasi Job ja sanoi:
2 Such things have frequently come to my ears: you are comforters who only give trouble.
Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.
3 May words which are like the wind be stopped? or what is troubling you to make answer to them?
Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?
4 It would not be hard for me to say such things if your souls were in my soul's place; joining words together against you, and shaking my head at you:
Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.
5 I might give you strength with my mouth, and not keep back the comfort of my lips.
Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.
6 If I say what is in my mind, my pain becomes no less: and if I keep quiet, how much of it goes from me?
Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.
7 But now he has overcome me with weariness and fear, and I am in the grip of all my trouble.
Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.
8 It has come up as a witness against me, and the wasting of my flesh makes answer to my face.
Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.
9 I am broken by his wrath, and his hate has gone after me; he has made his teeth sharp against me: my haters are looking on me with cruel eyes;
Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.
10 Their mouths are open wide against me; the blows of his bitter words are falling on my face; all of them come together in a mass against me.
He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.
11 God gives me over to the power of sinners, sending me violently into the hands of evil-doers.
Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.
12 I was in comfort, but I have been broken up by his hands; he has taken me by the neck, shaking me to bits; he has put me up as a mark for his arrows.
Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.
13 His bowmen come round about me; their arrows go through my body without mercy; my life is drained out on the earth.
Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:
14 I am broken with wound after wound; he comes rushing on me like a man of war.
Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.
15 I have made haircloth the clothing of my skin, and my horn is rolled in the dust.
Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.
16 My face is red with weeping, and my eyes are becoming dark;
Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.
17 Though my hands have done no violent acts, and my prayer is clean.
Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.
18 O earth, let not my blood be covered, and let my cry have no resting-place!
Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.
19 Even now my witness is in heaven, and the supporter of my cause is on high.
Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.
20 My friends make sport of me; to God my eyes are weeping,
Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,
21 So that he may give decision for a man in his cause with God, and between a son of man and his neighbour.
Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.
22 For in a short time I will take the journey from which I will not come back.
Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.
