< Psalms 88 >

1 A song. A Psalm of the sons of Korah. For the choirmaster. According to Mahalath Leannoth. A Maskil of Heman the Ezrahite. O LORD, the God of my salvation, day and night I cry out before You.
Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,
2 May my prayer come before You; incline Your ear to my cry.
Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.
3 For my soul is full of troubles, and my life draws near to Sheol. (Sheol h7585)
Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä. (Sheol h7585)
4 I am counted among those descending to the Pit. I am like a man without strength.
Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.
5 I am forsaken among the dead, like the slain who lie in the grave, whom You remember no more, who are cut off from Your care.
Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.
6 You have laid me in the lowest Pit, in the darkest of the depths.
Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.
7 Your wrath weighs heavily upon me; all Your waves have submerged me.
Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, (Sela)
8 You have removed my friends from me; You have made me repulsive to them; I am confined and cannot escape.
Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.
9 My eyes grow dim with grief. I call to You daily, O LORD; I spread out my hands to You.
Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.
10 Do You work wonders for the dead? Do departed spirits rise up to praise You?
Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? (Sela)
11 Can Your loving devotion be proclaimed in the grave, Your faithfulness in Abaddon?
Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?
12 Will Your wonders be known in the darkness, or Your righteousness in the land of oblivion?
Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?
13 But to You, O LORD, I cry for help; in the morning my prayer comes before You.
Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.
14 Why, O LORD, do You reject me? Why do You hide Your face from me?
Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?
15 From my youth I was afflicted and near death. I have borne Your terrors; I am in despair.
Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.
16 Your wrath has swept over me; Your terrors have destroyed me.
Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.
17 All day long they engulf me like water; they enclose me on every side.
Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.
18 You have removed my beloved and my friend; darkness is my closest companion.
Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.

< Psalms 88 >