Psalms 79
1 A Psalm of Asaph. The nations, O God, have invaded Your inheritance; they have defiled Your holy temple and reduced Jerusalem to rubble.
Asaphin Psalmi. Jumala, pakanat ovat perikuntaas karanneet: he ovat saastuttaneet pyhän temppelis, ja Jerusalemista kiviraunion tehneet.
2 They have given the corpses of Your servants as food to the birds of the air, the flesh of Your saints to the beasts of the earth.
He antoivat sinun palveliais ruumiit linnuille taivaan alla ruaksi, ja pyhäis lihan maan pedoille.
3 They have poured out their blood like water all around Jerusalem, and there is no one to bury the dead.
He vuodattivat heidän verensä niinkuin veden Jerusalemin ympärille, ja ei kenkään haudannut.
4 We have become a reproach to our neighbors, a scorn and derision to those around us.
Me olemme läsnäasuvaisillemme nauruksi tulleet, häväistykseksi ja pilkaksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.
5 How long, O LORD? Will You be angry forever? Will Your jealousy burn like fire?
Herra, kuinka kauvan sinä taukoomata niin vihainen olet? ja annat kiivautes palaa niinkuin tulen?
6 Pour out Your wrath on the nations that do not acknowledge You, on the kingdoms that refuse to call on Your name,
Vuodata vihas pakanain päälle, jotka ei sinua tunne, ja niiden valtakuntain päälle, jotka ei sinun nimeäs avuksi huuda;
7 for they have devoured Jacob and devastated his homeland.
Sillä he ovat Jakobin syöneet, ja hänen huoneensa hävittäneet.
8 Do not hold past sins against us; let Your compassion come quickly, for we are brought low.
Älä muistele meidän entisiä pahoja tekojamme: armahda sinuas nopiasti meidän päällemme; sillä me olemme sangen viheliäisiksi tulleet.
9 Help us, O God of our salvation, for the glory of Your name; deliver us and atone for our sins, for the sake of Your name.
Auta meitä, meidän autuutemme Jumala, sinun nimes kunnian tähden: pelasta meitä, ja anna meille synnit anteeksi sinun nimes tähden.
10 Why should the nations ask, “Where is their God?” Before our eyes, make known among the nations Your vengeance for the bloodshed of Your servants.
Miksis sallit pakanain sanoa: kussa on nyt heidän Jumalansa? ilmoitettakaan pakanain seassa, meidän silmäimme edessä, sinun palveliais veren kosto, joka vuodatettu on!
11 May the groans of the captives reach You; by the strength of Your arm preserve those condemned to death.
Anna etees tulla vankein huokaukset: suuren käsivartes kautta, korjaa kuoleman lapset,
12 Pay back into the laps of our neighbors sevenfold the reproach they hurled at You, O Lord.
Ja kosta meidän läsnäasuvaisillemme seitsemin kerroin heidän helmaansa heidän pilkkansa, jolla he sinua, Herra, pilkanneet ovat.
13 Then we Your people, the sheep of Your pasture, will thank You forever; from generation to generation we will declare Your praise.
Mutta me sinun kansas, ja sinun laitumes lauma, kiitämme sinua ijankaikkisesti, ja julistamme sinun kiitostas suvusta sukuun.
