Psalms 69
1 For the choirmaster. To the tune of “Lilies.” Of David. Save me, O God, for the waters are up to my neck.
Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin virsi. Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.
2 I have sunk into the miry depths, where there is no footing; I have drifted into deep waters, where the flood engulfs me.
Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.
3 I am weary from my crying; my throat is parched. My eyes fail, looking for my God.
Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.
4 Those who hate me without cause outnumber the hairs of my head; many are those who would destroy me— my enemies for no reason. Though I did not steal, I must repay.
Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.
5 You know my folly, O God, and my guilt is not hidden from You.
Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.
6 May those who hope in You not be ashamed through me, O Lord GOD of Hosts; may those who seek You not be dishonored through me, O God of Israel.
Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.
7 For I have endured scorn for Your sake, and shame has covered my face.
Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta, pilkka peittää minun kasvoni.
8 I have become a stranger to my brothers and a foreigner to my mother’s sons,
Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille.
9 because zeal for Your house has consumed me, and the insults of those who insult You have fallen on me.
Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun.
10 I wept and fasted, but it brought me reproach.
Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.
11 I made sackcloth my clothing, and I was sport to them.
Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan.
12 Those who sit at the gate mock me, and I am the song of drunkards.
Porteissa-istujat minusta jaarittelevat, ja väkijuomain juojat minusta laulavat.
13 But my prayer to You, O LORD, is for a time of favor. In Your abundant loving devotion, O God, answer me with Your sure salvation.
Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden.
14 Rescue me from the mire and do not let me sink; deliver me from my foes and out of the deep waters.
Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä.
15 Do not let the floods engulf me or the depths swallow me up; let not the Pit close its mouth over me.
Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni.
16 Answer me, O LORD, for Your loving devotion is good; turn to me in keeping with Your great compassion.
Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi.
17 Hide not Your face from Your servant, for I am in distress. Answer me quickly!
Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa; joudu, vastaa minulle.
18 Draw near to my soul and redeem me; ransom me because of my foes.
Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden.
19 You know my reproach, my shame and disgrace. All my adversaries are before You.
Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpeäni ja pilkkani, sinun edessäsi ovat julki kaikki minun ahdistajani.
20 Insults have broken my heart, and I am in despair. I looked for sympathy, but there was none, for comforters, but I found no one.
Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt.
21 They poisoned my food with gall and gave me vinegar to quench my thirst.
Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä.
22 May their table become a snare; may it be a retribution and a trap.
Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille.
23 May their eyes be darkened so they cannot see, and their backs be bent forever.
Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.
24 Pour out Your wrath upon them, and let Your burning anger overtake them.
Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku.
25 May their place be deserted; let there be no one to dwell in their tents.
Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko.
26 For they persecute the one You struck and recount the pain of those You wounded.
Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut.
27 Add iniquity to their iniquity; let them not share in Your righteousness.
Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö.
28 May they be blotted out of the Book of Life and not listed with the righteous.
Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.
29 But I am in pain and distress; let Your salvation protect me, O God.
Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala,
30 I will praise God’s name in song and exalt Him with thanksgiving.
niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä.
31 And this will please the LORD more than an ox, more than a bull with horns and hooves.
Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka.
32 The humble will see and rejoice. You who seek God, let your hearts be revived!
Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat; elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.
33 For the LORD listens to the needy and does not despise His captive people.
Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa.
34 Let heaven and earth praise Him, the seas and everything that moves in them.
Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.
35 For God will save Zion and rebuild the cities of Judah, that they may dwell there and possess it.
Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne.
36 The descendants of His servants will inherit it, and those who love His name will settle in it.
Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä.
