Psalms 22
1 For the choirmaster. To the tune of “The Doe of the Dawn.” A Psalm of David. My God, my God, why have You forsaken me? Why are You so far from saving me, so far from my words of groaning?
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.
2 I cry out by day, O my God, but You do not answer, and by night, but I have no rest.
Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.
3 Yet You are holy, enthroned on the praises of Israel.
Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.
4 In You our fathers trusted; they trusted and You delivered them.
Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.
5 They cried out to You and were set free; they trusted in You and were not disappointed.
Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.
6 But I am a worm and not a man, scorned by men and despised by the people.
Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.
7 All who see me mock me; they sneer and shake their heads:
Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.
8 “He trusts in the LORD, let the LORD deliver him; let the LORD rescue him, since He delights in him.”
Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.
9 Yet You brought me forth from the womb; You made me secure at my mother’s breast.
Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.
10 From birth I was cast upon You; from my mother’s womb You have been my God.
Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
11 Be not far from me, for trouble is near and there is no one to help.
Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,
12 Many bulls surround me; strong bulls of Bashan encircle me.
Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.
13 They open their jaws against me like lions that roar and maul.
Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.
14 I am poured out like water, and all my bones are disjointed. My heart is like wax; it melts away within me.
Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.
15 My strength is dried up like a potsherd, and my tongue sticks to the roof of my mouth. You lay me in the dust of death.
Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.
16 For dogs surround me; a band of evil men encircles me; they have pierced my hands and feet.
Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.
17 I can count all my bones; they stare and gloat over me.
Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.
18 They divide my garments among them and cast lots for my clothing.
He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.
19 But You, O LORD, be not far off; O my Strength, come quickly to help me.
Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!
20 Deliver my soul from the sword, my precious life from the power of wild dogs.
Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.
21 Save me from the mouth of the lion; at the horns of the wild oxen You have answered me!
Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.
22 I will proclaim Your name to my brothers; I will praise You in the assembly.
Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.
23 You who fear the LORD, praise Him! All descendants of Jacob, honor Him! All offspring of Israel, revere Him!
Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!
24 For He has not despised or detested the torment of the afflicted. He has not hidden His face from him, but has attended to his cry for help.
Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.
25 My praise for You resounds in the great assembly; I will fulfill my vows before those who fear You.
Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.
26 The poor will eat and be satisfied; those who seek the LORD will praise Him. May your hearts live forever!
Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.
27 All the ends of the earth will remember and turn to the LORD. All the families of the nations will bow down before Him.
Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.
28 For dominion belongs to the LORD and He rules over the nations.
Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.
29 All the rich of the earth will feast and worship; all who go down to the dust will kneel before Him— even those unable to preserve their lives.
Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.
30 Posterity will serve Him; they will declare the Lord to a new generation.
Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.
31 They will come and proclaim His righteousness to a people yet unborn— all that He has done.
He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.
