Psalms 2
1 Why do the nations rage and the peoples plot in vain?
Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?
2 The kings of the earth take their stand and the rulers gather together, against the LORD and against His Anointed One:
Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.
3 “Let us break Their chains and cast away Their cords.”
Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.
4 The One enthroned in heaven laughs; the Lord taunts them.
Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.
5 Then He rebukes them in His anger, and terrifies them in His fury:
Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.
6 “I have installed My King on Zion, upon My holy mountain.”
Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.
7 I will proclaim the decree spoken to Me by the LORD: “You are My Son; today I have become Your Father.
Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.
8 Ask Me, and I will make the nations Your inheritance, the ends of the earth Your possession.
Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.
9 You will break them with an iron scepter; You will shatter them like pottery.”
Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.
10 Therefore be wise, O kings; be admonished, O judges of the earth.
Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.
11 Serve the LORD with fear, and rejoice with trembling.
Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.
12 Kiss the Son, lest He be angry and you perish in your rebellion, when His wrath ignites in an instant. Blessed are all who take refuge in Him.
Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.
