< Psalms 129 >
1 A song of ascents. Many a time they have persecuted me from my youth— let Israel now declare—
Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;
2 many a time they have persecuted me from my youth, but they have not prevailed against me.
He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.
3 The plowmen plowed over my back; they made their furrows long.
Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.
4 The LORD is righteous; He has cut me from the cords of the wicked.
Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.
5 May all who hate Zion be turned back in shame.
Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.
6 May they be like grass on the rooftops, which withers before it can grow,
Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,
7 unable to fill the hands of the reaper, or the arms of the binder of sheaves.
Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;
8 May none who pass by say to them, “The blessing of the LORD be on you; we bless you in the name of the LORD.”
Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.