Psalms 105
1 Give thanks to the LORD, call upon His name; make known His deeds among the nations.
Kiittäkäät Herraa, ja saarnatkaat hänen nimeänsä, julistakaat hänen töitänsä kansain seassa!
2 Sing to Him, sing praises to Him; tell of all His wonders.
Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä.
3 Glory in His holy name; let the hearts of those who seek the LORD rejoice.
Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa!
4 Seek out the LORD and His strength; seek His face always.
Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa!
5 Remember the wonders He has done, His marvels, and the judgments He has pronounced,
Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa.
6 O offspring of His servant Abraham, O sons of Jacob, His chosen ones.
Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset.
7 He is the LORD our God; His judgments carry throughout the earth.
Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa.
8 He remembers His covenant forever, the word He ordained for a thousand generations—
Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle sukukunnalle,
9 the covenant He made with Abraham, and the oath He swore to Isaac.
Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa.
10 He confirmed it to Jacob as a decree, to Israel as an everlasting covenant:
Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,
11 “I will give you the land of Canaan as the portion of your inheritance.”
Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan.
12 When they were few in number, few indeed, and strangers in the land,
Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä,
13 they wandered from nation to nation, from one kingdom to another.
Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:
14 He let no man oppress them; He rebuked kings on their behalf:
Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä.
15 “Do not touch My anointed ones! Do no harm to My prophets!”
Älkäät ruvetko minun voideltuihini, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni.
16 He called down famine on the land and cut off all their supplies of food.
Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.
17 He sent a man before them— Joseph, sold as a slave.
Hän lähetti miehen heidän eteensä: Joseph myytiin orjaksi.
18 They bruised his feet with shackles and placed his neck in irons,
He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata,
19 until his prediction came true and the word of the LORD proved him right.
Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen.
20 The king sent and released him; the ruler of peoples set him free.
Niin lähetti kuningas ja päästi hänen: kansain päämies laski hänen vallallensa,
21 He made him master of his household, ruler over all his substance,
Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,
22 to instruct his princes as he pleased and teach his elders wisdom.
Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta.
23 Then Israel entered Egypt; Jacob dwelt in the land of Ham.
Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.
24 And the LORD made His people very fruitful, more numerous than their foes,
Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa.
25 whose hearts He turned to hate His people, to conspire against His servants.
Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.
26 He sent Moses His servant, and Aaron, whom He had chosen.
Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi.
27 They performed His miraculous signs among them, and wonders in the land of Ham.
Ne tekivät hänen merkkinsä heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla.
28 He sent darkness, and it became dark— yet they defied His words.
Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.
29 He turned their waters to blood and caused their fish to die.
Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa.
30 Their land teemed with frogs, even in their royal chambers.
Heidän maansa kuohutti sammakoita, heidän kuningastensa kammioissa.
31 He spoke, and insects swarmed— gnats throughout their country.
Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin.
32 He gave them hail for rain, with lightning throughout their land.
Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,
33 He struck their vines and fig trees and shattered the trees of their country.
Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä.
34 He spoke, and the locusts came— young locusts without number.
Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,
35 They devoured every plant in their land and consumed the produce of their soil.
Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän.
36 Then He struck all the firstborn in their land, the firstfruits of all their vigor.
Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa,
37 He brought Israel out with silver and gold, and none among His tribes stumbled.
Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas.
38 Egypt was glad when they departed, for the dread of Israel had fallen on them.
Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä.
39 He spread a cloud as a covering and a fire to light up the night.
Hän levitti pilven verhoksi ja tulen yötä valistamaan.
40 They asked, and He brought quail and satisfied them with the bread of heaven.
He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä.
41 He opened a rock, and water gushed out; it flowed like a river in the desert.
Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten.
42 For He remembered His holy promise to Abraham His servant.
Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli,
43 He brought forth His people with rejoicing, His chosen with shouts of joy.
Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,
44 He gave them the lands of the nations, that they might inherit the fruit of others’ labor,
Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä.
45 that they might keep His statutes and obey His laws. Hallelujah!
Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät, Halleluja!
