Psalms 10
1 Why, O LORD, do You stand far off? Why do You hide in times of trouble?
Miksis Herra niin kaukana seisot, ja tuskan ajalla sinus peität?
2 In pride the wicked pursue the needy; let them be caught in the schemes they devise.
Ylpeydessänsä jumalatoin vainoo köyhää: käsitettäköön he heidän juonissansa, joita he ajattelevat.
3 For the wicked man boasts in the cravings of his heart; he blesses the greedy and reviles the LORD.
Sillä jumalatoin itse kerskaa omaa mielivaltaansa: ahne siunailee itsiänsä, ja vihoittaa Herran.
4 In his pride the wicked man does not seek Him; in all his schemes there is no God.
Jumalatoin on koria ja vihainen, ettei hän ketään tottele: ei hän Jumalaa olevankaan luule.
5 He is secure in his ways at all times; Your lofty judgments are far from him; he sneers at all his foes.
Hänen tiensä menestyvät joka aika, sinun tuomios on kaukana hänestä: hän ylpeilee kaikkein vihollistensa edessä.
6 He says to himself, “I will not be moved; from age to age I am free of distress.”
Sillä hän puhuu sydämessänsä: en minä ikänä kukisteta, ei sukukunnasta sukukuntaan hätää ole.
7 His mouth is full of cursing, deceit, and violence; trouble and malice are under his tongue.
Jonka suu on täynnä kirouksia, kavaluutta ja viettelystä, hänen kielensä saattaa vaivan ja työn.
8 He lies in wait near the villages; in ambush he slays the innocent; his eyes watch in stealth for the helpless.
Hän istuu ja väijyy kartanoissa, murhataksensa salaa viatointa; hänen silmänsä palaa köyhän puoleen.
9 He lies in wait like a lion in a thicket; he lurks to seize the oppressed; he catches the lowly in his net.
Hän väijyy salaa niinkuin jalopeura luolassansa, hän väijyy raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen verkkoihinsa.
10 They are crushed and beaten down; the hapless fall prey to his strength.
Hän paiskaa ja polkee alas, ja sysää köyhän väkivallalla maahan.
11 He says to himself, “God has forgotten; He hides His face and never sees.”
Hän sanoo sydämessänsä: Jumala on hänen unhottanut, ja verhonnut kasvonsa, ei hän ikänä näe.
12 Arise, O LORD! Lift up Your hand, O God! Do not forget the helpless.
Nouse, Herra! Jumala, ylennä kätes ja älä köyhää unohda.
13 Why has the wicked man renounced God? He says to himself, “You will never call me to account.”
Miksi jumalatoin pilkkaa Jumalaa ja sanoo sydämessänsä: et sinä sitä tottele?
14 But You have regarded trouble and grief; You see to repay it by Your hand. The victim entrusts himself to You; You are the helper of the fatherless.
Katso siis; sillä sinä näet tuskat ja surut, se on sinun käsissäs: sinuun köyhä itsensä luottaa, ja sinä olet orpolasten holhoja.
15 Break the arm of the wicked and evildoer; call him to account for his wickedness until none is left to be found.
Särje jumalattoman käsivarsi, ja etsi pahan jumalattomuutta, niin ettei sitä enää löydettäisi.
16 The LORD is King forever and ever; the nations perish from His land.
Herra on kuningas aina ja ijankaikkisesti: pakanain pitää häviämän hänen maastansa.
17 You have heard, O LORD, the desire of the humble; You will strengthen their hearts. You will incline Your ear,
Köyhäin halauksen sinä, Herra, kuulet: heidän sydämensä sinä vahvistat, että sinun korvas siitä ottaa vaarin;
18 to vindicate the fatherless and oppressed, that the men of the earth may strike terror no more.
Ettäs oikeuden saatat orvoille ja köyhille, ettei ihminen enää ylpeile heitä vastaan maan päällä.
