Lamentations 5
1 Remember, O LORD, what has happened to us. Look and see our disgrace!
Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
2 Our inheritance has been turned over to strangers, our houses to foreigners.
Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
3 We have become fatherless orphans; our mothers are widows.
Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
4 We must buy the water we drink; our wood comes at a price.
Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
5 We are closely pursued; we are weary and find no rest.
kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
6 We submitted to Egypt and Assyria to get enough bread.
Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
7 Our fathers sinned and are no more, but we bear their punishment.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
8 Slaves rule over us; there is no one to deliver us from their hands.
Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
9 We get our bread at the risk of our lives because of the sword in the wilderness.
Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
10 Our skin is as hot as an oven with fever from our hunger.
Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
11 Women have been ravished in Zion, virgins in the cities of Judah.
He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
12 Princes have been hung up by their hands; elders receive no respect.
Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
13 Young men toil at millstones; boys stagger under loads of wood.
Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
14 The elders have left the city gate; the young men have stopped their music.
Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
15 Joy has left our hearts; our dancing has turned to mourning.
Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
16 The crown has fallen from our head. Woe to us, for we have sinned!
Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
17 Because of this, our hearts are faint; because of these, our eyes grow dim—
Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
18 because of Mount Zion, which lies desolate, patrolled by foxes.
Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
19 You, O LORD, reign forever; Your throne endures from generation to generation.
Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
20 Why have You forgotten us forever? Why have You forsaken us for so long?
Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
21 Restore us to Yourself, O LORD, so we may return; renew our days as of old,
Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
22 unless You have utterly rejected us and remain angry with us beyond measure.
Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
