Lamentations 3
1 I am the man who has seen affliction under the rod of God’s wrath.
Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
2 He has driven me away and made me walk in darkness instead of light.
Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
3 Indeed, He keeps turning His hand against me all day long.
Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
4 He has worn away my flesh and skin; He has shattered my bones.
Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
5 He has besieged me and surrounded me with bitterness and hardship.
Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
6 He has made me dwell in darkness like those dead for ages.
Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
7 He has walled me in so I cannot escape; He has weighed me down with chains.
Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
8 Even when I cry out and plead for help, He shuts out my prayer.
Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
9 He has barred my ways with cut stones; He has made my paths crooked.
Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
10 He is a bear lying in wait, a lion hiding in ambush.
Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
11 He forced me off my path and tore me to pieces; He left me without help.
Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
12 He bent His bow and set me as the target for His arrow.
Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
13 He pierced my kidneys with His arrows.
Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
14 I am a laughingstock to all my people; they mock me in song all day long.
Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
15 He has filled me with bitterness; He has intoxicated me with wormwood.
Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
16 He has ground my teeth with gravel and trampled me in the dust.
Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
17 My soul has been deprived of peace; I have forgotten what prosperity is.
Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
18 So I say, “My strength has perished, along with my hope from the LORD.”
Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
19 Remember my affliction and wandering, the wormwood and the gall.
Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
20 Surely my soul remembers and is humbled within me.
Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
21 Yet I call this to mind, and therefore I have hope:
Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
22 Because of the loving devotion of the LORD we are not consumed, for His mercies never fail.
Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23 They are new every morning; great is Your faithfulness!
se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24 “The LORD is my portion,” says my soul, “therefore I will hope in Him.”
Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
25 The LORD is good to those who wait for Him, to the soul who seeks Him.
Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
26 It is good to wait quietly for the salvation of the LORD.
Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
27 It is good for a man to bear the yoke while he is still young.
Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28 Let him sit alone in silence, for God has disciplined him.
Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
29 Let him bury his face in the dust— perhaps there is still hope.
Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
30 Let him offer his cheek to the one who would strike him; let him be filled with reproach.
Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
31 For the Lord will not cast us off forever.
Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
32 Even if He causes grief, He will show compassion according to His abundant loving devotion.
vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
33 For He does not willingly afflict or grieve the sons of men.
Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
34 To crush underfoot all the prisoners of the land,
Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
35 to deny a man justice before the Most High,
kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
36 to subvert a man in his lawsuit— of these the Lord does not approve.
kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
37 Who has spoken and it came to pass, unless the Lord has ordained it?
Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
38 Do not both adversity and good come from the mouth of the Most High?
Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
39 Why should any mortal man complain, in view of his sins?
Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
40 Let us examine and test our ways, and turn back to the LORD.
Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
41 Let us lift up our hearts and hands to God in heaven:
Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
42 “We have sinned and rebelled; You have not forgiven.”
Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
43 You have covered Yourself in anger and pursued us; You have killed without pity.
olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
44 You have covered Yourself with a cloud that no prayer can pass through.
olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
45 You have made us scum and refuse among the nations.
Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
46 All our enemies open their mouths against us.
Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
47 Panic and pitfall have come upon us— devastation and destruction.
Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
48 Streams of tears flow from my eyes over the destruction of the daughter of my people.
Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
49 My eyes overflow unceasingly, without relief,
Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
50 until the LORD looks down from heaven and sees.
siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
51 My eyes bring grief to my soul because of all the daughters of my city.
Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
52 Without cause my enemies hunted me like a bird.
Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
53 They dropped me alive into a pit and cast stones upon me.
He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
54 The waters flowed over my head, and I thought I was going to die.
Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
55 I called on Your name, O LORD, out of the depths of the Pit.
Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
56 You heard my plea: “Do not ignore my cry for relief.”
Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
57 You drew near when I called on You; You said, “Do not be afraid.”
Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
58 You defend my cause, O Lord; You redeem my life.
Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
59 You have seen, O LORD, the wrong done to me; vindicate my cause!
Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
60 You have seen all their malice, all their plots against me.
Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
61 O LORD, You have heard their insults, all their plots against me—
Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
62 the slander and murmuring of my assailants against me all day long.
Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
63 When they sit and when they rise, see how they mock me in song.
Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
64 You will pay them back what they deserve, O LORD, according to the work of their hands.
Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
65 Put a veil of anguish over their hearts; may Your curse be upon them!
Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
66 You will pursue them in anger and exterminate them from under Your heavens, O LORD.
Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
