Job 9
1 Then Job answered:
Job vastasi ja sanoi:
2 “Yes, I know that it is so, but how can a mortal be righteous before God?
Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
3 If one wished to contend with God, he could not answer Him one time out of a thousand.
Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
4 God is wise in heart and mighty in strength. Who has resisted Him and prospered?
Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
5 He moves mountains without their knowledge and overturns them in His anger.
Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
6 He shakes the earth from its place, so that its foundations tremble.
Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
7 He commands the sun not to shine; He seals off the stars.
Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
8 He alone stretches out the heavens and treads on the waves of the sea.
Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
9 He is the Maker of the Bear and Orion, of the Pleiades and the constellations of the south.
Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
10 He does great things beyond searching out, and wonders without number.
Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
11 Were He to pass by me, I would not see Him; were He to move, I would not recognize Him.
Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
12 If He takes away, who can stop Him? Who dares to ask Him, ‘What are You doing?’
Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
13 God does not restrain His anger; the helpers of Rahab cower beneath Him.
Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
14 How then can I answer Him or choose my arguments against Him?
Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
15 For even if I were right, I could not answer. I could only beg my Judge for mercy.
Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
16 If I summoned Him and He answered me, I do not believe He would listen to my voice.
Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
17 For He would crush me with a tempest and multiply my wounds without cause.
Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
18 He does not let me catch my breath, but overwhelms me with bitterness.
Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
19 If it is a matter of strength, He is indeed mighty! If it is a matter of justice, who can summon Him?
Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
20 Even if I were righteous, my mouth would condemn me; if I were blameless, it would declare me guilty.
Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
21 Though I am blameless, I have no concern for myself; I despise my own life.
Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
22 It is all the same, and so I say, ‘He destroys both the blameless and the wicked.’
Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
23 When the scourge brings sudden death, He mocks the despair of the innocent.
Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
24 The earth is given into the hand of the wicked; He blindfolds its judges. If it is not He, then who is it?
Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
25 My days are swifter than a runner; they flee without seeing good.
Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
26 They sweep by like boats of papyrus, like an eagle swooping down on its prey.
Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
27 If I were to say, ‘I will forget my complaint and change my expression and smile,’
Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
28 I would still dread all my sufferings; I know that You will not acquit me.
Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
29 Since I am already found guilty, why should I labor in vain?
Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
30 If I should wash myself with snow and cleanse my hands with lye,
Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
31 then You would plunge me into the pit, and even my own clothes would despise me.
Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
32 For He is not a man like me, that I can answer Him, that we can take each other to court.
Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
33 Nor is there a mediator between us, to lay his hand upon us both.
Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
34 Let Him remove His rod from me, so that His terror will no longer frighten me.
Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
35 Then I would speak without fear of Him. But as it is, I am on my own.
Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
