Job 7
1 “Is not man consigned to labor on earth? Are not his days like those of a hired hand?
Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niinkuin orjan päivät?
2 Like a slave he longs for shade; like a hireling he waits for his wages.
Niinkuin palvelia halajaa varjoa, ja orja työnsä loppua,
3 So I am allotted months of futility, and nights of misery are appointed me.
Niin olen minä minulleni saanut turhat kuukaudet, ja minulla on monta murheellista yötä ollut.
4 When I lie down I think: ‘When will I get up?’ But the night drags on, and I toss and turn until dawn.
Kuin minä levätä panin, sanoin minä: Koskahan minä nousen? ja sitte lueskelen, koska ehtoo tullee: minä olen ravittu kävellyksistä hamaan pimeyteen asti.
5 My flesh is clothed with worms and encrusted with dirt; my skin is cracked and festering.
Minun lihani on puetettu madoilla ja maan tomulla; minun nahkani on ahvettunut ja hyljätyksi tullut.
6 My days are swifter than a weaver’s shuttle; they come to an end without hope.
Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä.
7 Remember that my life is but a breath. My eyes will never again see happiness.
Muista, että minun elämäni on tuuli, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään.
8 The eye that beholds me will no longer see me. You will look for me, but I will be no more.
Ja ei yksikään silmä, joka minun nyt näkee, pidä minua enempi näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun.
9 As a cloud vanishes and is gone, so he who goes down to Sheol does not come back up. (Sheol h7585)
Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan, ei nouse jälleen, (Sheol h7585)
10 He never returns to his house; his place remembers him no more.
Eikä palaja jälleen huoneesensa, ei myös hänen siansa häntä enää tunne.
11 Therefore I will not restrain my mouth; I will speak in the anguish of my spirit; I will complain in the bitterness of my soul.
Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa.
12 Am I the sea, or the monster of the deep, that You must keep me under guard?
Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket?
13 When I think my bed will comfort me and my couch will ease my complaint,
Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun;
14 then You frighten me with dreams and terrify me with visions,
Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä,
15 so that I would prefer strangling and death over my life in this body.
Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi.
16 I loathe my life! I would not live forever. Leave me alone, for my days are but a breath.
Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat.
17 What is man that You should exalt him, that You should set Your heart upon him,
Mikä on ihminen, ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees?
18 that You attend to him every morning, and test him every moment?
Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina.
19 Will You never look away from me, or leave me alone to swallow my spittle?
Miksi et minusta luovu, ja päästä minua, siihen asti että minä sylkeni nielisin?
20 If I have sinned, what have I done to You, O watcher of mankind? Why have You made me Your target, so that I am a burden to You?
Minä olen syntiä tehnyt; mitä minun pitää sinulle tekemän, o sinä ihmisten vartia? miksis minun teit sinulles loukkaukseksi ja itselleni kuormaksi?
21 Why do You not pardon my transgression and take away my iniquity? For soon I will lie down in the dust; You will seek me, but I will be no more.”
Ja miksi et minun pahaa tekoani anna anteeksi ja ota pois minun vääryyttäni? Sillä nyt pitää minun makaaman mullassa: ja jos minua aamulla etsit, niin en minä enää ole.
