Job 6
1 Then Job replied:
Niin Job vastasi ja sanoi:
2 “If only my grief could be weighed and placed with my calamity on the scales.
Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
3 For then it would outweigh the sand of the seas— no wonder my words have been rash.
Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
4 For the arrows of the Almighty have pierced me; my spirit drinks in their poison; the terrors of God are arrayed against me.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
5 Does a wild donkey bray over fresh grass, or an ox low over its fodder?
Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
6 Is tasteless food eaten without salt, or is there flavor in the white of an egg?
Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
7 My soul refuses to touch them; they are loathsome food to me.
Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
8 If only my request were granted and God would fulfill my hope:
Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
9 that God would be willing to crush me, to unleash His hand and cut me off!
Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
10 It still brings me comfort, and joy through unrelenting pain, that I have not denied the words of the Holy One.
Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
11 What strength do I have, that I should still hope? What is my future, that I should be patient?
Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
12 Is my strength like that of stone, or my flesh made of bronze?
Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
13 Is there any help within me now that success is driven from me?
Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
14 A despairing man should have the kindness of his friend, even if he forsakes the fear of the Almighty.
Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
15 But my brothers are as faithless as wadis, as seasonal streams that overflow,
Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
16 darkened because of the ice and the inflow of melting snow,
Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
17 but ceasing in the dry season and vanishing from their channels in the heat.
Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
18 Caravans turn aside from their routes; they go into the wasteland and perish.
Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
19 The caravans of Tema look for water; the travelers of Sheba hope to find it.
He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
20 They are confounded because they had hoped; their arrival brings disappointment.
Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
21 For now you are of no help; you see terror, and you are afraid.
Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
22 Have I ever said, ‘Give me something; offer me a bribe from your wealth;
Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
23 deliver me from the hand of the enemy; redeem me from the grasp of the ruthless’?
Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
24 Teach me, and I will be silent. Help me understand how I have erred.
Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
25 How painful are honest words! But what does your argument prove?
Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
26 Do you intend to correct my words, and treat as wind my cry of despair?
Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
27 You would even cast lots for an orphan and barter away your friend.
Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
28 But now, please look at me. Would I lie to your face?
Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
29 Reconsider; do not be unjust. Reconsider, for my righteousness is at stake.
Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
30 Is there iniquity on my tongue? Can my mouth not discern malice?
Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
