Job 4
1 Then Eliphaz the Temanite replied:
Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
2 “If one ventures a word with you, will you be wearied? Yet who can keep from speaking?
Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
3 Surely you have instructed many, and have strengthened their feeble hands.
Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
4 Your words have steadied those who stumbled; you have braced the knees that were buckling.
Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
5 But now trouble has come upon you, and you are weary. It strikes you, and you are dismayed.
Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
6 Is your reverence not your confidence, and the uprightness of your ways your hope?
Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
7 Consider now, I plead: Who, being innocent, has ever perished? Or where have the upright been destroyed?
Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
8 As I have observed, those who plow iniquity and those who sow trouble reap the same.
Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
9 By the breath of God they perish, and by the blast of His anger they are consumed.
He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
10 The lion may roar, and the fierce lion may growl, yet the teeth of the young lions are broken.
Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
11 The old lion perishes for lack of prey, and the cubs of the lioness are scattered.
Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
12 Now a word came to me secretly; my ears caught a whisper of it.
Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
13 In disquieting visions in the night, when deep sleep falls on men,
Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
14 fear and trembling came over me and made all my bones shudder.
Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
15 Then a spirit glided past my face, and the hair on my body bristled.
Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
16 It stood still, but I could not discern its appearance; a form loomed before my eyes, and I heard a whispering voice:
Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
17 ‘Can a mortal be more righteous than God, or a man more pure than his Maker?
Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
18 If God puts no trust in His servants, and He charges His angels with error,
Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
19 how much more those who dwell in houses of clay, whose foundations are in the dust, who can be crushed like a moth!
Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
20 They are smashed to pieces from dawn to dusk; unnoticed, they perish forever.
Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
21 Are not their tent cords pulled up, so that they die without wisdom?’
Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
