Job 39
1 “Do you know when mountain goats give birth? Have you watched the doe bear her fawn?
Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
2 Can you count the months they are pregnant? Do you know the time they give birth?
Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
3 They crouch down and bring forth their young; they deliver their newborn.
Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
4 Their young ones thrive and grow up in the open field; they leave and do not return.
Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
5 Who set the wild donkey free? Who released the swift donkey from the harness?
Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
6 I made the wilderness his home and the salt flats his dwelling.
sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
7 He scorns the tumult of the city and never hears the shouts of a driver.
Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
8 He roams the mountains for pasture, searching for any green thing.
se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
9 Will the wild ox consent to serve you? Will he stay by your manger at night?
Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
10 Can you hold him to the furrow with a harness? Will he plow the valleys behind you?
Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
11 Can you rely on his great strength? Will you leave your hard work to him?
Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
12 Can you trust him to bring in your grain and gather it to your threshing floor?
Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
13 The wings of the ostrich flap joyfully, but cannot match the pinions and feathers of the stork.
Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
14 For she leaves her eggs on the ground and lets them warm in the sand.
Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
15 She forgets that a foot may crush them, or a wild animal may trample them.
Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
16 She treats her young harshly, as if not her own, with no concern that her labor was in vain.
Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
17 For God has deprived her of wisdom; He has not endowed her with understanding.
Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
18 Yet when she proudly spreads her wings, she laughs at the horse and its rider.
Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
19 Do you give strength to the horse or adorn his neck with a mane?
Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
20 Do you make him leap like a locust, striking terror with his proud snorting?
Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
21 He paws in the valley and rejoices in his strength; he charges into battle.
Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
22 He laughs at fear, frightened of nothing; he does not turn back from the sword.
Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
23 A quiver rattles at his side, along with a flashing spear and lance.
Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
24 Trembling with excitement, he devours the distance; he cannot stand still when the ram’s horn sounds.
Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
25 At the blast of the horn, he snorts with fervor. He catches the scent of battle from afar— the shouts of captains and the cry of war.
Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
26 Does the hawk take flight by your understanding and spread his wings toward the south?
Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
27 Does the eagle soar at your command and make his nest on high?
Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
28 He dwells on a cliff and lodges there; his stronghold is on a rocky crag.
Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
29 From there he spies out food; his eyes see it from afar.
Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
30 His young ones feast on blood; and where the slain are, there he is.”
Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
