Job 31
1 “I have made a covenant with my eyes. How then could I gaze with desire at a virgin?
Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.
2 For what is the allotment of God from above, or the heritage from the Almighty on high?
Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?
3 Does not disaster come to the unjust and calamity to the workers of iniquity?
Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?
4 Does He not see my ways and count my every step?
Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?
5 If I have walked in falsehood or my foot has rushed to deceit,
Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?
6 let God weigh me with honest scales, that He may know my integrity.
Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.
7 If my steps have turned from the path, if my heart has followed my eyes, or if impurity has stuck to my hands,
Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,
8 then may another eat what I have sown, and may my crops be uprooted.
Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.
9 If my heart has been enticed by my neighbor’s wife, or I have lurked at his door,
Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,
10 then may my own wife grind grain for another, and may other men sleep with her.
Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;
11 For that would be a heinous crime, an iniquity to be judged.
Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;
12 For it is a fire that burns down to Abaddon; it would root out my entire harvest.
Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.
13 If I have rejected the cause of my manservant or maidservant when they made a complaint against me,
Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,
14 what will I do when God rises to judge? How will I answer when called to account?
Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?
15 Did not He who made me in the womb also make them? Did not the same One form us in the womb?
Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.
16 If I have denied the desires of the poor or allowed the widow’s eyes to fail,
Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?
17 if I have eaten my morsel alone, not sharing it with the fatherless—
Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?
18 though from my youth I reared him as would a father, and from my mother’s womb I guided the widow—
Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.
19 if I have seen one perish for lack of clothing, or a needy man without a cloak,
Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;
20 if his heart has not blessed me for warming him with the fleece of my sheep,
Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;
21 if I have lifted up my hand against the fatherless because I saw that I had support in the gate,
Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;
22 then may my arm fall from my shoulder and be torn from its socket.
Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.
23 For calamity from God terrifies me, and His splendor I cannot overpower.
Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.
24 If I have put my trust in gold or called pure gold my security,
Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?
25 if I have rejoiced in my great wealth because my hand had gained so much,
Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?
26 if I have beheld the sun in its radiance or the moon moving in splendor,
Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?
27 so that my heart was secretly enticed and my hand threw a kiss from my mouth,
Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?
28 this would also be an iniquity to be judged, for I would have denied God on high.
Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.
29 If I have rejoiced in my enemy’s ruin, or exulted when evil befell him—
Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?
30 I have not allowed my mouth to sin by asking for his life with a curse—
Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.
31 if the men of my house have not said, ‘Who is there who has not had his fill?’—
Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?
32 but no stranger had to lodge on the street, for my door has been open to the traveler—
Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.
33 if I have covered my transgressions like Adam by hiding my guilt in my heart,
Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?
34 because I greatly feared the crowds and the contempt of the clans terrified me, so that I kept silent and would not go outside—
Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?
35 (Oh, that I had one to hear me! Here is my signature. Let the Almighty answer me; let my accuser compose an indictment.
Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;
36 Surely I would carry it on my shoulder and wear it like a crown.
Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.
37 I would give account of all my steps; I would approach Him like a prince.)—
Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.
38 if my land cries out against me and its furrows weep together,
Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;
39 if I have devoured its produce without payment or broken the spirit of its tenants,
Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;
40 then let briers grow instead of wheat and stinkweed instead of barley.” Thus conclude the words of Job.
Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.
