Job 3
1 After this, Job opened his mouth and cursed the day of his birth.
Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
2 And this is what he said:
Ja Job vastasi ja sanoi:
3 “May the day of my birth perish, and the night it was said, ‘A boy is conceived.’
Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
4 If only that day had turned to darkness! May God above disregard it; may no light shine upon it.
Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
5 May darkness and gloom reclaim it, and a cloud settle over it; may the blackness of the day overwhelm it.
Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
6 If only darkness had taken that night away! May it not appear among the days of the year; may it never be entered in any of the months.
Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
7 Behold, may that night be barren; may no joyful voice come into it.
Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
8 May it be cursed by those who curse the day — those prepared to rouse Leviathan.
Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
9 May its morning stars grow dark; may it wait in vain for daylight; may it not see the breaking of dawn.
Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
10 For that night did not shut the doors of the womb to hide the sorrow from my eyes.
Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
11 Why did I not perish at birth; why did I not die as I came from the womb?
Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
12 Why were there knees to receive me, and breasts that I should be nursed?
Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
13 For now I would be lying down in peace; I would be asleep and at rest
Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
14 with kings and counselors of the earth, who built for themselves cities now in ruins,
Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
15 or with princes who had gold, who filled their houses with silver.
Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
16 Or why was I not hidden like a stillborn child, like an infant who never sees daylight?
Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
17 There the wicked cease from raging, and there the weary find rest.
Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
18 The captives enjoy their ease; they do not hear the voice of the oppressor.
Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
19 Both small and great are there, and the slave is freed from his master.
Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
20 Why is light given to the miserable, and life to the bitter of soul,
Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
21 who long for death that does not come, and search for it like hidden treasure,
Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
22 who rejoice and greatly exult when they can find the grave?
Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
23 Why is life given to a man whose way is hidden, whom God has hedged in?
Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
24 I sigh when food is put before me, and my groans pour out like water.
Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
25 For the thing I feared has overtaken me, and what I dreaded has befallen me.
Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
26 I am not at ease or quiet; I have no rest, for trouble has come.”
Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
