Job 29
1 And Job continued his discourse:
Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
2 “How I long for the months gone by, for the days when God watched over me,
"Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
3 when His lamp shone above my head, and by His light I walked through the darkness,
jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
4 when I was in my prime, when the friendship of God rested on my tent,
Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
5 when the Almighty was still with me and my children were around me,
jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
6 when my steps were bathed in cream and the rock poured out for me streams of oil!
jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
7 When I went out to the city gate and took my seat in the public square,
Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
8 the young men saw me and withdrew, and the old men rose to their feet.
niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
9 The princes refrained from speaking and covered their mouths with their hands.
päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
10 The voices of the nobles were hushed, and their tongues stuck to the roofs of their mouths.
Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
11 For those who heard me called me blessed, and those who saw me commended me,
Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
12 because I rescued the poor who cried out and the fatherless who had no helper.
minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
13 The dying man blessed me, and I made the widow’s heart sing for joy.
Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
14 I put on righteousness, and it clothed me; justice was my robe and my turban.
Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
15 I served as eyes to the blind and as feet to the lame.
Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
16 I was a father to the needy, and I took up the case of the stranger.
Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
17 I shattered the fangs of the unjust and snatched the prey from his teeth.
Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
18 So I thought: ‘I will die in my nest and multiply my days as the sand.
Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
19 My roots will spread out to the waters, and the dew will rest nightly on my branches.
Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
20 My glory is ever new within me, and my bow is renewed in my hand.’
Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
21 Men listened to me with expectation, waiting silently for my counsel.
He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
22 After my words, they spoke no more; my speech settled on them like dew.
Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
23 They waited for me as for rain and drank in my words like spring showers.
He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
24 If I smiled at them, they did not believe it; the light of my countenance was precious.
Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
25 I chose their course and presided as chief. So I dwelt as a king among his troops, as a comforter of the mourners.
Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
