Job 27
1 Job continued his discourse:
Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:
2 “As surely as God lives, who has deprived me of justice— the Almighty, who has embittered my soul—
"Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:
3 as long as my breath is still within me and the breath of God remains in my nostrils,
niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieramissani,
4 my lips will not speak wickedness, and my tongue will not utter deceit.
eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.
5 I will never say that you are right; I will maintain my integrity until I die.
Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.
6 I will cling to my righteousness and never let go. As long as I live, my conscience will not accuse me.
Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.
7 May my enemy be like the wicked and my opponent like the unjust.
Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.
8 For what is the hope of the godless when he is cut off, when God takes away his life?
Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?
9 Will God hear his cry when distress comes upon him?
Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?
10 Will he delight in the Almighty? Will he call upon God at all times?
Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?
11 I will instruct you in the power of God. I will not conceal the ways of the Almighty.
Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.
12 Surely all of you have seen it for yourselves. Why then do you keep up this empty talk?
Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?
13 This is the wicked man’s portion from God— the heritage the ruthless receive from the Almighty.
Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.
14 Though his sons are many, they are destined for the sword; and his offspring will never have enough food.
Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.
15 His survivors will be buried by the plague, and their widows will not weep for them.
Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.
16 Though he heaps up silver like dust and piles up a wardrobe like clay,
Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,
17 what he lays up, the righteous will wear, and his silver will be divided by the innocent.
kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.
18 The house he built is like a moth’s cocoon, like a hut set up by a watchman.
Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.
19 He lies down wealthy, but will do so no more; when he opens his eyes, all is gone.
Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.
20 Terrors overtake him like a flood; a tempest sweeps him away in the night.
Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.
21 The east wind carries him away, and he is gone; it sweeps him out of his place.
Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.
22 It hurls itself against him without mercy as he flees headlong from its power.
Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.
23 It claps its hands at him and hisses him out of his place.
Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."
