Job 24
1 “Why does the Almighty not reserve times for judgment? Why may those who know Him never see His days?
Siksi ei Kaikkivaltiaalta ole ajat salatut? ja ne, jotka hänen tuntevat, ei näe hänen päiviänsä?
2 Men move boundary stones; they pasture stolen flocks.
He siirtävät rajan, he ryöväävät lauman ja ruokkivat sen. '
3 They drive away the donkey of the fatherless and take the widow’s ox in pledge.
He ajavat orpoin aasit pois, ja ottavat leskein härjät pantiksi.
4 They push the needy off the road and force all the poor of the land into hiding.
Köyhäin täytyy tiellä paeta heitä, ja siviät maan päällä lymyttävät itsensä.
5 Indeed, like wild donkeys in the desert, the poor go to work foraging for food; the wasteland is food for their children.
Katso, niinkuin metsä-aasit korvessa, lähtevät he ulos ja samoovat varhain saaliin perään: korvessa on jokaiselle heistä ruokaa, niin myös nuorukaisille.
6 They gather fodder in the fields and glean the vineyards of the wicked.
He niittävät pellolla hänen tulonsa, ja poimivat ja hakevat jumalattoman viinamäessä.
7 Without clothing, they spend the night naked; they have no covering against the cold.
Alastoman antavat he maata ilman vaatetta ja peittämättä pakkasessa.
8 Drenched by mountain rains, they huddle against the rocks for want of shelter.
Vuorten vuotamisesta tulevat he märäksi; ja ettei heillä yhtään turvaa ole, turvaavat he mäkiin.
9 The fatherless infant is snatched from the breast; the nursing child of the poor is seized for a debt.
He repivät orvot nisistä, ja panttaavat köyhän.
10 Without clothing, they wander about naked. They carry the sheaves, but still go hungry.
Alastoman antavat he käydä verhotta, ja ottavat isoovaiselta jalalliset pois.
11 They crush olives within their walls; they tread the winepresses, but go thirsty.
He pusertavat öljyä huonettensa vaiheella, ja janoovat viinaa kuurnitessa.
12 From the city, men groan, and the souls of the wounded cry out, yet God charges no one with wrongdoing.
He saattavat kansan kaupungissa huokaamaan, ja tapettuin sielut huutamaan: ja ei Jumala heitä rankaise.
13 Then there are those who rebel against the light, not knowing its ways or staying on its paths.
Sentähden ovat he vilpistyneet valkeudesta, ja ei tunne sen tietä, ja ei palaja sen poluille.
14 When daylight is gone, the murderer rises to kill the poor and needy; in the night he is like a thief.
Murhaaja nousee varhain ja tappaa köyhän ja tarvitsevan, ja on yöllä niinkuin varas.
15 The eye of the adulterer watches for twilight. Thinking, ‘No eye will see me,’ he covers his face.
Salavuoteisen silmät vartioitsevat hämärää, ja sanoo: ei minua yksikään silmä näe; ja luulee itsensä peitetyksi.
16 In the dark they dig through houses; by day they shut themselves in, never to experience the light.
Pimeässä hän kaivaa itsensä huoneisiin, jotka he päivällä ovat itsellensä merkinneet, ja ei tahdo tietää valkeutta.
17 For to them, deep darkness is their morning; surely they are friends with the terrors of darkness!
Sillä vaikka aamu heille tulis, on se heille niinkuin pimeys; sillä hän tuntee pimeyden kauhistuksen.
18 They are but foam on the surface of the water; their portion of the land is cursed, so that no one turns toward their vineyards.
Hän on keviä veden päällä, heidän osansa pitää kirotun oleman maalla; ja ei hän katso viinamäkien tietä.
19 As drought and heat consume the melting snow, so Sheol steals those who have sinned. (Sheol h7585)
Helvetti ottaa syntiset pois niinkuin pouta, ja niinkuin kuivuus kuluttaa lumisen veden. (Sheol h7585)
20 The womb forgets them; the worm feeds on them; they are remembered no more. So injustice is like a broken tree.
Laupius pitää unhottaman hänen, madot syövät hänen makeutensa, ei häntä pidä muistettaman; hän pitää särjettämän niinkuin lahopuu.
21 They prey on the barren and childless, and show no kindness to the widow.
Hän on saattanut murheelliseksi hedelmättömän, joka ei synnytä, ja ei tehnyt leskelle mitään hyvää.
22 Yet by His power, God drags away the mighty; though rising up, they have no assurance of life.
Ja on vetänyt voimalliset allensa väellänsä; koska hän seisoo, ei pidä hänen tietämän elämästänsä.
23 He gives them a sense of security, but His eyes are on their ways.
Hän tekee itsellensä levon, johon hän luottaa, ja hänen silmänsä katsovat heidän teitänsä.
24 They are exalted for a moment, then they are gone; they are brought low and gathered up like all others; they are cut off like heads of grain.
He ovat vähän aikaa korotetut, vaan he tulevat tyhjään, ja kukistetaan, ja saavat lopun niinkuin kaikki kappaleet, ja niinkuin oas tähkäpäästä, lyödään he pois.
25 If this is not so, then who can prove me a liar and reduce my words to nothing?”
Eikö se niin ole? kuka nuhtelee minua valhetteliaksi, ja minun sanani tyhjäksi tekee?
