Job 17
1 “My spirit is broken; my days are extinguished; the grave awaits me.
"Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
2 Surely mockers surround me, and my eyes must gaze at their rebellion.
Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
3 Give me, I pray, the pledge You demand. Who else will be my guarantor?
Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
4 You have closed their minds to understanding; therefore You will not exalt them.
Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
5 If a man denounces his friends for a price, the eyes of his children will fail.
Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
6 He has made me a byword among the people, a man in whose face they spit.
Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
7 My eyes have grown dim with grief, and my whole body is but a shadow.
Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
8 The upright are appalled at this, and the innocent are stirred against the godless.
Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
9 Yet a righteous one holds to his way, and the one with clean hands grows stronger.
Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
10 But come back and try again, all of you. For I will not find a wise man among you.
Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
11 My days have passed; my plans are broken off— even the desires of my heart.
Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
12 They have turned night into day, making light seem near in the face of darkness.
Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, (Sheol h7585)
14 and say to corruption, ‘You are my father,’ and to the worm, ‘My mother,’ or ‘My sister,’
minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
15 where then is my hope? Who can see any hope for me?
Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
