Job 17
1 “My spirit is broken; my days are extinguished; the grave awaits me.
Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
2 Surely mockers surround me, and my eyes must gaze at their rebellion.
En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
3 Give me, I pray, the pledge You demand. Who else will be my guarantor?
Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
4 You have closed their minds to understanding; therefore You will not exalt them.
Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
5 If a man denounces his friends for a price, the eyes of his children will fail.
Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
6 He has made me a byword among the people, a man in whose face they spit.
Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
7 My eyes have grown dim with grief, and my whole body is but a shadow.
Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
8 The upright are appalled at this, and the innocent are stirred against the godless.
Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
9 Yet a righteous one holds to his way, and the one with clean hands grows stronger.
Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
10 But come back and try again, all of you. For I will not find a wise man among you.
Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
11 My days have passed; my plans are broken off— even the desires of my heart.
Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
12 They have turned night into day, making light seem near in the face of darkness.
Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
14 and say to corruption, ‘You are my father,’ and to the worm, ‘My mother,’ or ‘My sister,’
Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
15 where then is my hope? Who can see any hope for me?
Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
