Job 16
1 Then Job answered:
Sitte vastasi Job ja sanoi:
2 “I have heard many things like these; miserable comforters are you all.
Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.
3 Is there no end to your long-winded speeches? What provokes you to continue testifying?
Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?
4 I could also speak like you if you were in my place; I could heap up words against you and shake my head at you.
Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.
5 But I would encourage you with my mouth, and the consolation of my lips would bring relief.
Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.
6 Even if I speak, my pain is not relieved, and if I hold back, how will it go away?
Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.
7 Surely He has now exhausted me; You have devastated all my family.
Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.
8 You have bound me, and it has become a witness; my frailty rises up and testifies against me.
Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.
9 His anger has torn me and opposed me; He gnashes His teeth at me. My adversary pierces me with His eyes.
Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.
10 They open their mouths against me and strike my cheeks with contempt; they join together against me.
He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.
11 God has delivered me to unjust men; He has thrown me to the clutches of the wicked.
Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.
12 I was at ease, but He shattered me; He seized me by the neck and crushed me. He has set me up as His target;
Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.
13 His archers surround me. He pierces my kidneys without mercy and spills my gall on the ground.
Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:
14 He breaks me with wound upon wound; He rushes me like a mighty warrior.
Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.
15 I have sewn sackcloth over my skin; I have buried my horn in the dust.
Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.
16 My face is red with weeping, and deep shadows ring my eyes;
Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.
17 yet my hands are free of violence and my prayer is pure.
Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.
18 O earth, do not cover my blood; may my cry for help never be laid to rest.
Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.
19 Even now my witness is in heaven, and my advocate is on high.
Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.
20 My friends are my scoffers as my eyes pour out tears to God.
Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,
21 Oh, that a man might plead with God as he pleads with his neighbor!
Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.
22 For when only a few years are past I will go the way of no return.
Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.
