Job 10
1 “I loathe my own life; I will express my complaint and speak in the bitterness of my soul.
"Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,
2 I will say to God: Do not condemn me! Let me know why You prosecute me.
minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.
3 Does it please You to oppress me, to reject the work of Your hands and favor the schemes of the wicked?
Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?
4 Do You have eyes of flesh? Do You see as man sees?
Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?
5 Are Your days like those of a mortal, or Your years like those of a man,
Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,
6 that You should seek my iniquity and search out my sin—
koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,
7 though You know that I am not guilty, and there is no deliverance from Your hand?
vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'
8 Your hands shaped me and altogether formed me. Would You now turn and destroy me?
Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.
9 Please remember that You molded me like clay. Would You now return me to dust?
Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.
10 Did You not pour me out like milk, and curdle me like cheese?
Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?
11 You clothed me with skin and flesh, and knit me together with bones and sinews.
Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.
12 You have granted me life and loving devotion, and Your care has preserved my spirit.
Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.
13 Yet You concealed these things in Your heart, and I know that this was in Your mind:
Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:
14 If I sinned, You would take note, and would not acquit me of my iniquity.
jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.
15 If I am guilty, woe to me! And even if I am righteous, I cannot lift my head. I am full of shame and aware of my affliction.
Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.
16 Should I hold my head high, You would hunt me like a lion, and again display Your power against me.
Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.
17 You produce new witnesses against me and multiply Your anger toward me. Hardships assault me in wave after wave.
Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.
18 Why then did You bring me from the womb? Oh, that I had died, and no eye had seen me!
Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!
19 If only I had never come to be, but had been carried from the womb to the grave.
Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.
20 Are my days not few? Withdraw from me, that I may have a little comfort,
Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,
21 before I go—never to return— to a land of darkness and gloom,
ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,
22 to a land of utter darkness, of deep shadow and disorder, where even the light is like darkness.”
maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."
