Ecclesiastes 3
1 To everything there is a season, and a time for every purpose under heaven:
Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
2 a time to be born and a time to die, a time to plant and a time to uproot,
Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
3 a time to kill and a time to heal, a time to break down and a time to build,
Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.
4 a time to weep and a time to laugh, a time to mourn and a time to dance,
Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.
5 a time to cast away stones and a time to gather stones together, a time to embrace and a time to refrain from embracing,
Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.
6 a time to search and a time to count as lost, a time to keep and a time to discard,
Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.
7 a time to tear and a time to mend, a time to be silent and a time to speak,
Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.
8 a time to love and a time to hate, a time for war and a time for peace.
Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.
9 What does the worker gain from his toil?
Mitä hyötyä on työntekijällä siitä, mistä hän näkee vaivaa?
10 I have seen the burden that God has laid upon the sons of men to occupy them.
Minä olen katsonut sitä työtä, minkä Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa.
11 He has made everything beautiful in its time. He has also set eternity in the hearts of men, yet they cannot fathom the work that God has done from beginning to end.
Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.
12 I know that there is nothing better for them than to rejoice and do good while they live,
Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä.
13 and also that every man should eat and drink and find satisfaction in all his labor—this is the gift of God.
Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja.
14 I know that everything God does endures forever; nothing can be added to it or taken from it. God does it so that they should fear Him.
Minä tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti. Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Ja Jumala on sen niin tehnyt, että häntä peljättäisiin.
15 What exists has already been, and what will be has already been, for God will call to account what has passed.
Mitä nyt on, sitä on ollut jo ennenkin; ja mitä vasta on oleva, sitä on ollut jo ennenkin. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyttä.
16 Furthermore, I saw under the sun that in the place of judgment there is wickedness, and in the place of righteousness there is wickedness.
Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys.
17 I said in my heart, “God will judge the righteous and the wicked, since there is a time for every activity and every deed.”
Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä siellä on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa.
18 I said to myself, “As for the sons of men, God tests them so that they may see for themselves that they are but beasts.”
Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään että he omassa olossaan ovat eläimiä.
19 For the fates of both men and beasts are the same: As one dies, so dies the other—they all have the same breath. Man has no advantage over the animals, since everything is futile.
Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta.
20 All go to one place; all come from dust, and all return to dust.
Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.
21 Who knows if the spirit of man rises upward and the spirit of the animal descends into the earth?
Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?
22 I have seen that there is nothing better for a man than to enjoy his work, because that is his lot. For who can bring him to see what will come after him?
Niin minä tulin näkemään, että ei ole mitään parempaa, kuin että ihminen iloitsee teoistansa, sillä se on hänen osansa. Sillä kuka tuo hänet takaisin näkemään iloksensa sitä, mikä tulee hänen jälkeensä?
