Ecclesiastes 1
1 These are the words of the Teacher, the son of David, king in Jerusalem:
Saarnaajan sanat, Daavidin pojan, joka oli kuninkaana Jerusalemissa.
2 “Futility of futilities,” says the Teacher, “futility of futilities! Everything is futile!”
Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta!
3 What does a man gain from all his labor, at which he toils under the sun?
Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla?
4 Generations come and generations go, but the earth remains forever.
Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti.
5 The sun rises and the sun sets; it hurries back to where it rises.
Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee.
6 The wind blows southward, then turns northward; round and round it swirls, ever returning on its course.
Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään, ja samalle kierrollensa tuuli palajaa.
7 All the rivers flow into the sea, yet the sea is never full; to the place from which the streams come, there again they flow.
Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitänsä täyty; samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat.
8 All things are wearisome, more than one can describe; the eye is not satisfied with seeing, nor the ear content with hearing.
Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta.
9 What has been will be again, and what has been done will be done again; there is nothing new under the sun.
Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla.
10 Is there a case where one can say, “Look, this is new”? It has already existed in the ages before us.
Jos jotakin on, josta sanotaan: "Katso, tämä on uutta", niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä.
11 There is no remembrance of those who came before, and those yet to come will not be remembered by those who follow after.
Ei jää muistoa esi-isistä; eikä jälkeläisistäkään, jotka tulevat, jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat.
12 I, the Teacher, was king over Israel in Jerusalem.
Minä, saarnaaja, olin Israelin kuningas Jerusalemissa.
13 And I set my mind to seek and explore by wisdom all that is done under heaven. What a heavy burden God has laid upon the sons of men to occupy them!
Ja minä käänsin sydämeni viisaudella tutkimaan ja miettimään kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämä on vaikea työ, jonka Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa.
14 I have seen all the things that are done under the sun, and have found them all to be futile, a pursuit of the wind.
Minä katselin kaikkia tekoja, mitä tehdään auringon alla, ja katso, se on kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua.
15 What is crooked cannot be straightened, and what is lacking cannot be counted.
Väärä ei voi suoristua, eikä vajaata voi täydeksi laskea.
16 I said to myself, “Behold, I have grown and increased in wisdom beyond all those before me who were over Jerusalem, and my mind has observed a wealth of wisdom and knowledge.”
Minä puhuin sydämessäni näin: Minä olen hankkinut suuren viisauden ja sitä yhä lisännyt, jopa yli kaikkien, jotka ovat ennen minua Jerusalemissa hallinneet, ja paljon on sydämeni nähnyt viisautta ja tietoa.
17 So I set my mind to know wisdom and madness and folly; I learned that this, too, is a pursuit of the wind.
Ja minä käänsin sydämeni tutkimaan viisautta ja tietoa, mielettömyyttä ja tyhmyyttä, ja minä tulin tietämään, että sekin oli tuulen tavoittelemista.
18 For with much wisdom comes much sorrow, and as knowledge grows, grief increases.
Sillä missä on paljon viisautta, siinä on paljon surua; ja joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.
