Luke 24
1 But on the first day of the week, at early dawn, they came unto the tomb, bringing the spices which they had prepared.
Mutta ensimäisenä sabbatin päivänä, sangen varhain, tulivat he haudalle ja kantoivat hyvänhajuisia yrttejä, jotka he olivat valmistaneet, ja muutamat heidän kanssansa,
2 And they found the stone rolled away from the tomb.
Niin he löysivät kiven haudalta vieritetyksi pois,
3 And they entered in, and found not the body of the Lord Jesus.
Ja menivät siihen sisälle eikä löytäneet Herran Jesuksen ruumista.
4 And it came to pass, while they were perplexed thereabout, behold, two men stood by them in dazzling apparel:
Ja tapahtui, kuin he siitä epäilivät, katso, kaksi miestä seisoi heidän tykönänsä kiiltävissä vaatteissa.
5 and as they were affrighted and bowed down their faces to the earth, they said unto them, Why seek ye the living among the dead?
Niin he peljästyivät ja löivät kasvonsa maata päin. He sanoivat heille: miksi te elävää kuolleiden seassa etsitte?
6 He is not here, but is risen: remember how he spake unto you when he was yet in Galilee,
Ei hän ole täällä, mutta nousi ylös; muistakaat, kuinka hän teille sanoi, kuin hän vielä Galileassa oli,
7 saying that the Son of man must be delivered up into the hands of sinful men, and be crucified, and the third day rise again.
Sanoen: Ihmisen Poika pitää annettaman ylön syntisten ihmisten käsiin, ja ristiinnaulittaman, ja kolmantena päivänä nouseman ylös.
8 And they remembered his words,
Ja he muistivat hänen sanansa,
9 and returned from the tomb, and told all these things to the eleven, and to all the rest.
Ja palasivat jälleen haudalta ja ilmoittivat kaikki nämät yhdelletoistakymmenelle ja kaikille muille.
10 Now they were Mary Magdalene, and Joanna, and Mary the [mother] of James: and the other women with them told these things unto the apostles.
Ja ne olivat Maria Magdalena ja Johanna ja Maria, Jakobin äiti, ja muita heidän kanssansa, jotka näitä apostoleille ilmoittivat.
11 And these words appeared in their sight as idle talk; and they disbelieved them.
Ja heidän puheensa näkyi heille houraukseksi, eikä he uskoneet heitä.
12 But Peter arose, and ran unto the tomb; and stooping and looking in, he seeth the linen cloths by themselves; and he departed to his home, wondering at that which was come to pass.
Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle, ja kuin hän kurkisti sisälle, näki hän ainoasti liinavaatteet pantuna, ja meni pois ihmetellen itsellänsä sitä, mikä tapahtunut oli.
13 And behold, two of them were going that very day to a village named Emmaus, which was threescore furlongs from Jerusalem.
Ja katso, kaksi heistä meni sinä päivänä yhteen kylään, joka oli Jerusalemista kuudenkymmenen vakomitan päässä, Emaus nimeltä,
14 And they communed with each other of all these things which had happened.
Ja puhuivat keskenänsä kaikista niistä, mitkä tapahtunut oli.
15 And it came to pass, while they communed and questioned together, that Jesus himself drew near, and went with them.
Ja tapahtui heidän puhuissansa ja tutkistellessansa keskenänsä, että Jesus itse heitä lähestyi ja matkusti heidän kanssansa.
16 But their eyes were holden that they should not know him.
Mutta heidän silmänsä pidettiin, ettei he häntä tunteneet.
17 And he said unto them, What communications are these that ye have one with another, as ye walk? And they stood still, looking sad.
Niin hän sanoi heille: mitkä puheet ne ovat, joita te pidätte keskenänne käydessänne, ja olette murheelliset?
18 And one of them, named Cleopas, answering said unto him, Dost thou alone sojourn in Jerusalem and not know the things which are come to pass there in these days?
Niin vastasi yksi, Kleopas nimeltä, ja sanoi hänelle: oletkos ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä tapahtui?
19 And he said unto them, What things? And they said unto him, The things concerning Jesus the Nazarene, who was a prophet mighty in deed and word before God and all the people:
Ja hän sanoi heille: mitä? He sanoivat hänelle: Jesuksesta Natsarealaisesta, joka oli väkevä propheta töissä ja sanoissa, Jumalan ja kaiken kansan edessä.
20 and how the chief priests and our rulers delivered him up to be condemned to death, and crucified him.
Kuinka meidän ylimmäiset papit ja päämiehet antoivat ylön hänen kuoleman kadotukseen, ja ristiinnaulitsivat hänen.
21 But we hoped that it was he who should redeem Israel. Yea and besides all this, it is now the third day since these things came to pass.
Mutta me luulimme hänen siksi, joka Israelin piti lunastaman. Ja paitsi kaikkia näitä on jo kolmas päivä tänäpänä, kuin nämät tapahtuivat.
22 Moreover certain women of our company amazed us, having been early at the tomb;
Mutta myös muutamat vaimot meistä ovat meitä peljättäneet, jotka varhain aamulla tulivat haudalle,
23 and when they found not his body, they came, saying, that they had also seen a vision of angels, who said that he was alive.
Ja kuin ei löytäneet hänen ruumistansa, tulivat he ja sanoivat, että he enkeleinkin näyn nähneet olivat, jotka sanoivat hänen elävän.
24 And certain of them that were with us went to the tomb, and found it even so as the women had said: but him they saw not.
Ja muutamat niistä, jotka meidän kanssamme olivat, menivät haudalle ja löysivät niinkuin vaimot olivat sanoneet; mutta ei he häntä nähneet.
25 And he said unto them, O foolish men, and slow of heart to believe in all that the prophets have spoken!
Ja hän sanoi heille: oi te tomppelit ja hitaan sydämestä uskomaan niitä kaikkia, mitä prophetat puhuneet ovat!
26 Behooved it not the Christ to suffer these things, and to enter into his glory?
Eikö Kristuksen pitänyt näitä kärsimän ja kunniaansa käymän sisälle?
27 And beginning from Moses and from all the prophets, he interpreted to them in all the scriptures the things concerning himself.
Ja hän rupesi Moseksesta ja kaikista prophetaista, ja selitti heille kirjoitukset, jotka hänestä olivat.
28 And they drew nigh unto the village, whither they were going: and he made as though he would go further.
Ja he lähestyivät kylää, johonka he menivät, ja hän teetteli itsensä edemmä käymään.
29 And they constrained him, saying, Abide with us; for it is toward evening, and the day is now far spent. And he went in to abide with them.
Ja he vaativat häntä, sanoen: ole meidän kanssamme, sillä ehtoo joutuu ja päivä on laskenut; ja hän meni olemaan heidän kanssansa.
30 And it came to pass, when he had sat down with them to meat, he took the bread and blessed; and breaking [it] he gave to them.
Ja tapahtui, kuin hän atrioitsi heidän kanssansa, otti hän leivän, kiitti, mursi ja antoi heille.
31 And their eyes were opened, and they knew him; and he vanished out of their sight.
Niin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänen. Ja hän katosi heidän edestänsä.
32 And they said one to another, Was not our heart burning within us, while he spake to us in the way, while he opened to us the scriptures?
Ja he sanoivat keskenänsä: eikö meidän sydämemme meissä palanut, kuin hän tiellä meitä puhutteli ja selitti meille kirjoitukset?
33 And they rose up that very hour, and returned to Jerusalem, and found the eleven gathered together, and them that were with them,
Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin, ja löysivät ne yksitoistakymmentä koossa ja ne, jotka niiden kanssa olivat,
34 saying, The Lord is risen indeed, and hath appeared to Simon.
Jotka sanoivat: Herra on totisesti noussut ylös ja ilmaantui Simonille.
35 And they rehearsed the things [that happened] in the way, and how he was known of them in the breaking of the bread.
Ja he juttelivat heille, mitä tiellä tapahtunut oli, ja kuinka hän heiltä oli tuttu leivän murtamisessa.
36 And as they spake these things, he himself stood in the midst of them, and saith unto them, Peace [be] unto you.
Mutta kuin he näitä puhuivat, seisoi itse Jesus heidän keskellänsä ja sanoi heille: rauha olkoon teille!
37 But they were terrified and affrighted, and supposed that they beheld a spirit.
Niin he hämmästyivät ja peljästyivät, ja luulivat näkevänsä hengen.
38 And he said unto them, Why are ye troubled? and wherefore do questionings arise in your heart?
Ja hän sanoi heille: mitä te pelkäätte? ja miksi senkaltaiset ajatukset tulevat sydämeenne?
39 See my hands and my feet, that it is I myself: handle me, and see; for a spirit hath not flesh and bones, as ye behold me having.
Katsokaat käsiäni ja jalkojani, että minä itse olen: ruvetkaat minuun ja katsokaat; sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin näette minulla olevan.
40 And when he had said this, he showed them his hands and his feet.
Ja kuin hän nämät sanonut oli, osoitti hän heille kätensä ja jalkansa.
41 And while they still disbelieved for joy, and wondered, he said unto them, Have ye here anything to eat?
Mutta koska ei he vielä uskoneet ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: onko teillä tässä mitään syötävää?
42 And they gave him a piece of a broiled fish.
Niin he panivat hänen eteensä kappaleen paistettua kalaa ja vähän kimalaisen hunajaa.
43 And he took it, and ate before them.
Ja hän otti sen ja söi heidän nähtensä.
44 And he said unto them, These are my words which I spake unto you, while I was yet with you, that all things must needs be fulfilled, which are written in the law of Moses, and the prophets, and the psalms, concerning me.
Niin hän sanoi heille: nämät ovat ne sanat, jotka minä puhuin teille, kuin minä vielä tiedän kanssanne olin; sillä kaikki pitää täytettämän, mitä kirjoitettu on Moseksen laissa ja prophetaissa ja psalmeissa minusta.
45 Then opened he their mind, that they might understand the scriptures;
Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä, kirjoituksia ymmärtämään,
46 and he said unto them, Thus it is written, that the Christ should suffer, and rise again from the dead the third day;
Ja sanoi heille: niin on kirjoitettu, ja niin tuli Kristuksen kärsiä ja nousta kuolleista kolmantena päivänä,
47 and that repentance and remission of sins should be preached in his name unto all the nations, beginning from Jerusalem.
Ja saarnattaman hänen nimeensä parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikissa kansoissa, ruveten Jerusalemista.
48 Ye are witnesses of these things.
Mutta te olette näiden todistajat.
49 And behold, I send forth the promise of my Father upon you: but tarry ye in the city, until ye be clothed with power from on high.
Ja katso, minä lähetän minun Isäni lupauksen teidän päällenne. Mutta te olkaat Jerusalemissa siihenasti kuin te puetetaan voimalla korkeudesta.
50 And he led them out until [they were] over against Bethany: and he lifted up his hands, and blessed them.
Niin hän vei heidät ulos hamaan Betaniaan, ja nosti kätensä ja siunasi heitä.
51 And it came to pass, while he blessed them, he parted from them, and was carried up into heaven.
Ja tapahtui, kuin hän heitä siunannut oli, erkani hän heistä ja meni ylös taivaasen.
52 And they worshipped him, and returned to Jerusalem with great joy:
Mutta kuin he häntä kumartaneet ja rukoilleet olivat, palasivat he Jerusalemiin suurella ilolla,
53 and were continually in the temple, blessing God.
Ja olivat aina templissä, kiittivät ja kunnioittivat Jumalaa. Amen!
