Lamentations 5
1 Remember, O Jehovah, what is come upon us: Behold, and see our reproach.
Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.
2 Our inheritance is turned unto strangers, Our houses unto aliens.
Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
3 We are orphans and fatherless; Our mothers are as widows.
Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
4 We have drunken our water for money; Our wood is sold unto us.
Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
5 Our pursuers are upon our necks: We are weary, and have no rest.
Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.
6 We have given the hand to the Egyptians, And to the Assyrians, to be satisfied with bread.
Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
7 Our fathers sinned, and are not; And we have borne their iniquities.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
8 Servants rule over us: There is none to deliver us out of their hand.
Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.
9 We get our bread at the peril of our lives, Because of the sword of the wilderness.
Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
10 Our skin is black like an oven, Because of the burning heat of famine.
Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
11 They ravished the women in Zion, The virgins in the cities of Judah.
Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
12 Princes were hanged up by their hand: The faces of elders were not honored.
Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
13 The young men bare the mill; And the children stumbled under the wood.
Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
14 The elders have ceased from the gate, The young men from their music.
Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
15 The joy of our heart is ceased; Our dance is turned into mourning.
Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
16 The crown is fallen from our head: Woe unto us! for we have sinned.
Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
17 For this our heart is faint; For these things our eyes are dim;
Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-
18 For the mountain of Zion, which is desolate: The foxes walk upon it.
Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
19 Thou, O Jehovah, abidest for ever; Thy throne is from generation to generation.
Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
20 Wherefore dost thou forget us for ever, [And] forsake us so long time?
Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
21 Turn thou us unto thee, O Jehovah, and we shall be turned; Renew our days as of old.
Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.
22 But thou hast utterly rejected us; Thou art very wroth against us.
Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
