Psalms 81
1 For the Chief Musician. On an instrument of Gath. By Asaph. Sing aloud to God, our strength! Make a joyful shout to the God of Jacob!
Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.
2 Raise a song, and bring here the tambourine, the pleasant lyre with the harp.
Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.
3 Blow the trumpet at the New Moon, at the full moon, on our feast day.
Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.
4 For it is a statute for Israel, an ordinance of the God of Jacob.
Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.
5 He appointed it in Joseph for a covenant, when he went out over the land of Egypt, I heard a language that I did not know.
Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.
6 “I removed his shoulder from the burden. His hands were freed from the basket.
Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.
7 You called in trouble, and I delivered you. I answered you in the secret place of thunder. I tested you at the waters of Meribah.” (Selah)
Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)
8 “Hear, my people, and I will testify to you, Israel, if you would listen to me!
Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!
9 There shall be no strange god in you, neither shall you worship any foreign god.
Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.
10 I am the LORD, your God, who brought you up out of the land of Egypt. Open your mouth wide, and I will fill it.
Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.
11 But my people did not listen to my voice. Israel desired none of me.
Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.
12 So I let them go after the stubbornness of their hearts, that they might walk in their own counsels.
Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.
13 Oh that my people would listen to me, that Israel would walk in my ways!
Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,
14 I would soon subdue their enemies, and turn my hand against their adversaries.
Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,
15 The haters of the LORD would cringe before him, and their punishment would last forever.
Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,
16 But he would have also fed them with the finest of the wheat. I will satisfy you with honey out of the rock.”
Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.
