Psalms 69
1 For the Chief Musician. To the tune of “Lilies.” By David. Save me, God, for the waters have come up to my neck!
Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin virsi. Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.
2 I sink in deep mire, where there is no foothold. I have come into deep waters, where the floods overflow me.
Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.
3 I am weary with my crying. My throat is dry. My eyes fail looking for my God.
Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.
4 Those who hate me without a cause are more than the hairs of my head. Those who want to cut me off, being my enemies wrongfully, are mighty. I have to restore what I did not take away.
Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.
5 God, you know my foolishness. My sins are not hidden from you.
Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.
6 Do not let those who wait for you be shamed through me, Lord GOD of Armies. Do not let those who seek you be brought to dishonor through me, God of Israel.
Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.
7 Because for your sake, I have borne reproach. Shame has covered my face.
Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta, pilkka peittää minun kasvoni.
8 I have become a stranger to my brothers, an alien to my mother’s children.
Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille.
9 For the zeal of your house consumes me. The reproaches of those who reproach you have fallen on me.
Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun.
10 When I wept and I fasted, that was to my reproach.
Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.
11 When I made sackcloth my clothing, I became a byword to them.
Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan.
12 Those who sit in the gate talk about me. I am the song of the drunkards.
Porteissa-istujat minusta jaarittelevat, ja väkijuomain juojat minusta laulavat.
13 But as for me, my prayer is to you, LORD, in an acceptable time. God, in the abundance of your loving kindness, answer me in the truth of your salvation.
Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden.
14 Deliver me out of the mire, and do not let me sink. Let me be delivered from those who hate me, and out of the deep waters.
Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä.
15 Do not let the flood waters overwhelm me, neither let the deep swallow me up. Do not let the pit shut its mouth on me.
Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni.
16 Answer me, LORD, for your loving kindness is good. According to the multitude of your tender mercies, turn to me.
Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi.
17 Do not hide your face from your servant, for I am in distress. Answer me speedily!
Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa; joudu, vastaa minulle.
18 Draw near to my soul and redeem it. Ransom me because of my enemies.
Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden.
19 You know my reproach, my shame, and my dishonor. My adversaries are all before you.
Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpeäni ja pilkkani, sinun edessäsi ovat julki kaikki minun ahdistajani.
20 Reproach has broken my heart, and I am full of heaviness. I looked for some to take pity, but there was none; for comforters, but I found none.
Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt.
21 They also gave me poison for my food. In my thirst, they gave me vinegar to drink.
Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä.
22 Let their table before them become a snare. May it become a retribution and a trap.
Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille.
23 Let their eyes be darkened, so that they cannot see. Let their backs be continually bent.
Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.
24 Pour out your indignation on them. Let the fierceness of your anger overtake them.
Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku.
25 Let their habitation be desolate. Let no one dwell in their tents.
Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko.
26 For they persecute him whom you have wounded. They tell of the sorrow of those whom you have hurt.
Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut.
27 Charge them with crime upon crime. Do not let them come into your righteousness.
Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö.
28 Let them be blotted out of the book of life, and not be written with the righteous.
Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.
29 But I am in pain and distress. Let your salvation, God, protect me.
Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala,
30 I will praise the name of God with a song, and will magnify him with thanksgiving.
niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä.
31 It will please the LORD better than an ox, or a bull that has horns and hoofs.
Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka.
32 The humble have seen it, and are glad. You who seek after God, let your heart live.
Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat; elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.
33 For the LORD hears the needy, and does not despise his captive people.
Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa.
34 Let heaven and earth praise him; the seas, and everything that moves therein!
Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.
35 For God will save Zion, and build the cities of Judah. They shall settle there, and own it.
Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne.
36 The children also of his servants shall inherit it. Those who love his name shall dwell therein.
Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä.
