Psalms 69
1 For the Chief Musician. To the tune of “Lilies.” By David. Save me, God, for the waters have come up to my neck!
Davidin Psalmi kukkasista, edelläveisaajalle. Jumala, auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.
2 I sink in deep mire, where there is no foothold. I have come into deep waters, where the floods overflow me.
Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.
3 I am weary with my crying. My throat is dry. My eyes fail looking for my God.
Minä väsyn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani päälle.
4 Those who hate me without a cause are more than the hairs of my head. Those who want to cut me off, being my enemies wrongfully, are mighty. I have to restore what I did not take away.
Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt.
5 God, you know my foolishness. My sins are not hidden from you.
Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.
6 Do not let those who wait for you be shamed through me, Lord GOD of Armies. Do not let those who seek you be brought to dishonor through me, God of Israel.
Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala.
7 Because for your sake, I have borne reproach. Shame has covered my face.
Sillä sinun tähtes minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää.
8 I have become a stranger to my brothers, an alien to my mother’s children.
Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille.
9 For the zeal of your house consumes me. The reproaches of those who reproach you have fallen on me.
Sillä sinun huonees kiivaus syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni.
10 When I wept and I fasted, that was to my reproach.
Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi.
11 When I made sackcloth my clothing, I became a byword to them.
Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.
12 Those who sit in the gate talk about me. I am the song of the drunkards.
Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat.
13 But as for me, my prayer is to you, LORD, in an acceptable time. God, in the abundance of your loving kindness, answer me in the truth of your salvation.
Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden.
14 Deliver me out of the mire, and do not let me sink. Let me be delivered from those who hate me, and out of the deep waters.
Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä.
15 Do not let the flood waters overwhelm me, neither let the deep swallow me up. Do not let the pit shut its mouth on me.
Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni.
16 Answer me, LORD, for your loving kindness is good. According to the multitude of your tender mercies, turn to me.
Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden.
17 Do not hide your face from your servant, for I am in distress. Answer me speedily!
Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.
18 Draw near to my soul and redeem it. Ransom me because of my enemies.
Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua.
19 You know my reproach, my shame, and my dishonor. My adversaries are all before you.
Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs.
20 Reproach has broken my heart, and I am full of heaviness. I looked for some to take pity, but there was none; for comforters, but I found none.
Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä.
21 They also gave me poison for my food. In my thirst, they gave me vinegar to drink.
Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani.
22 Let their table before them become a snare. May it become a retribution and a trap.
Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi.
23 Let their eyes be darkened, so that they cannot see. Let their backs be continually bent.
Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua.
24 Pour out your indignation on them. Let the fierceness of your anger overtake them.
Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä,
25 Let their habitation be desolate. Let no one dwell in their tents.
Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis.
26 For they persecute him whom you have wounded. They tell of the sorrow of those whom you have hurt.
Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet.
27 Charge them with crime upon crime. Do not let them come into your righteousness.
Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.
28 Let them be blotted out of the book of life, and not be written with the righteous.
Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.
29 But I am in pain and distress. Let your salvation, God, protect me.
Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!
30 I will praise the name of God with a song, and will magnify him with thanksgiving.
Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella.
31 It will please the LORD better than an ox, or a bull that has horns and hoofs.
Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.
32 The humble have seen it, and are glad. You who seek after God, let your heart live.
Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.
33 For the LORD hears the needy, and does not despise his captive people.
Sillä Herra kuulee köyhiä, ja ei hän vankiansa katso ylön.
34 Let heaven and earth praise him; the seas, and everything that moves therein!
Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat.
35 For God will save Zion, and build the cities of Judah. They shall settle there, and own it.
Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan.
36 The children also of his servants shall inherit it. Those who love his name shall dwell therein.
Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä.
