Matthew 22
1 Jesus answered and spoke to them again in parables, saying,
Ja Jesus vastaten puhui taas heille vertauksilla, sanoen:
2 “The Kingdom of Heaven is like a certain king, who made a wedding feast for his son,
Taivaan valtakunta on kuninkaan vertainen, joka teki häitä pojallensa,
3 and sent out his servants to call those who were invited to the wedding feast, but they would not come.
Ja lähetti palveliansa kutsumaan kutsutuita häihin, ja ei he tahtoneet tulla.
4 Again he sent out other servants, saying, ‘Tell those who are invited, “Behold, I have prepared my dinner. My cattle and my fatlings are killed, and all things are ready. Come to the wedding feast!”’
Taas hän lähetti toiset palveliat, sanoen: sanokaat kutsutuille: katso, minä valmistin atriani, härkäni ja syöttilääni ovat tapetut, ja kaikki ovat valmistetut: tulkaat häihin!
5 But they made light of it, and went their ways, one to his own farm, another to his merchandise;
Mutta he katsoivat ylön, ja menivät pois, yksi pellollensa, toinen kaupallensa.
6 and the rest grabbed his servants, treated them shamefully, and killed them.
Mutta muut ottivat kiinni hänen palveliansa, ja pilkkasivat heitä, ja tappoivat.
7 When the king heard that, he was angry, and sent his armies, destroyed those murderers, and burned their city.
Mutta kuin kuningas sen kuuli, vihastui hän, ja lähetti sotaväkensä, ja hukutti ne murhamiehet, ja heidän kaupunkinsa poltti.
8 “Then he said to his servants, ‘The wedding is ready, but those who were invited were not worthy.
Silloin hän sanoi palvelioillensa: häät tosin ovat valmistetut, mutta kutsutut ei olleet mahdolliset.
9 Go therefore to the intersections of the highways, and as many as you may find, invite to the wedding feast.’
Menkäät siis teiden haaroihin, ja kaikki, jotka te löydätte, kutsukaat häihin.
10 Those servants went out into the highways and gathered together as many as they found, both bad and good. The wedding was filled with guests.
Ja palveliat menivät ulos teille, ja kokosivat kaikki, jotka he löysivät, pahat ja hyvät; ja häähuone täytettiin vieraista.
11 “But when the king came in to see the guests, he saw there a man who did not have on wedding clothing,
Niin kuningas meni katsomaan vieraita, ja näki siellä yhden ihmisen, joka ei ollut vaatetettu häävaatteilla.
12 and he said to him, ‘Friend, how did you come in here not wearing wedding clothing?’ He was speechless.
Niin hän sanoi hänelle: ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei sinulla ole häävaatteita? Mutta hän vaikeni.
13 Then the king said to the servants, ‘Bind him hand and foot, take him away, and throw him into the outer darkness. That is where the weeping and grinding of teeth will be.’
Silloin sanoi kuningas palvelioille: sitokaat hänen kätensä ja jalkansa, ottakaat ja heittäkäät häntä ulkoiseen pimeyteen; siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.
14 For many are called, but few chosen.”
Sillä monta on kutsuttu, mutta harvat ovat valitut.
15 Then the Pharisees went and took counsel how they might entrap him in his talk.
Silloin Pharisealaiset menivät pitämään neuvoa, kuinka he hänen sanoissa solmeaisivat.
16 They sent their disciples to him, along with the Herodians, saying, “Teacher, we know that you are honest, and teach the way of God in truth, no matter whom you teach; for you are not partial to anyone.
Ja he lähettivät hänen tykönsä opetuslapsensa Herodilaisten kanssa, sanoen: Mestari, me tiedämme sinun totiseksi, ja sinä opetat Jumalan tien totuudessa, et myös tottele ketään; sillä et sinä katso ihmisten muotoa.
17 Tell us therefore, what do you think? Is it lawful to pay taxes to Caesar, or not?”
Sano siis meille, kuinkas luulet: sopiiko keisarille antaa veroa taikka ei?
18 But Jesus perceived their wickedness, and said, “Why do you test me, you hypocrites?
Mutta kuin Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa, sanoi hän: mitä te ulkokullatut kiusaatte minua?
19 Show me the tax money.” They brought to him a denarius.
Osoittakaat minulle veroraha. Niin he antoivat hänelle verorahan.
20 He asked them, “Whose is this image and inscription?”
Ja hän sanoi heille: kenenkä on tämä kuva ja päällekirjoitus?
21 They said to him, “Caesar’s.” Then he said to them, “Give therefore to Caesar the things that are Caesar’s, and to God the things that are God’s.”
He sanoivat hänelle: keisarin. Niin hän sanoi heille: antakaat keisarille, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat.
22 When they heard it, they marveled, and left him and went away.
Ja kuin he nämät kuulivat, ihmettelivät he, ja luopuivat hänestä, ja menivät pois.
23 On that day Sadducees (those who say that there is no resurrection) came to him. They asked him,
Sinä päivänä tulivat Saddukealaiset hänen tykönsä, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja kysyivät häneltä,
24 saying, “Teacher, Moses said, ‘If a man dies, having no children, his brother shall marry his wife and raise up offspring for his brother.’
Sanoen: Mestari! Moses sanoi: jos joku kuolee lapsetoinna, niin hänen veljensä pitää naiman hänen emäntänsä ja herättämän veljellensä siemenen.
25 Now there were with us seven brothers. The first married and died, and having no offspring left his wife to his brother.
Niin oli meidän seassamme seitsemän veljestä, ja kuin ensimäinen nai, niin se kuoli. Ja ettei hänellä ollut siementä, jätti hän emäntänsä veljellensä.
26 In the same way, the second also, and the third, to the seventh.
Niin myös toinen ja kolmas, hamaan seitsemänteen asti.
27 After them all, the woman died.
Mutta kaikkein viimein kuoli myös se vaimo.
28 In the resurrection therefore, whose wife will she be of the seven? For they all had her.”
Kenenkä emännän siis näistä seitsemästä pitää hänen ylösnousemisessa oleman? Sillä kaikki ovat häntä pitäneet.
29 But Jesus answered them, “You are mistaken, not knowing the Scriptures, nor the power of God.
Niin Jesus vastaten sanoi heille: te eksytte ja ette tiedä Raamatuita, eikä Jumalan voimaa.
30 For in the resurrection they neither marry nor are given in marriage, but are like God’s angels in heaven.
Sillä ylösnousemisessa ei naida eikä huolla, mutta he ovat niinkuin Jumalan enkelit taivaassa.
31 But concerning the resurrection of the dead, have not you read that which was spoken to you by God, saying,
Mutta ettekö te ole lukeneet kuolleitten ylösnousemisesta, mitä teille on Jumalalta sanottu, joka sanoo:
32 ‘I am the God of Abraham, and the God of Isaac, and the God of Jacob’? God is not the God of the dead, but of the living.”
Minä olen Abrahamin Jumala, ja Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala? Ei ole Jumala kuolleiden Jumala, mutta elävien.
33 When the multitudes heard it, they were astonished at his teaching.
Ja kuin kansa sen kuuli, hämmästyivät he hänen oppiansa.
34 But the Pharisees, when they heard that he had silenced the Sadducees, gathered themselves together.
Mutta kuin Pharisealaiset sen kuulivat, että hän oli Saddukealaisten suun tukinnut, kokoontuivat he yhteen.
35 One of them, a lawyer, asked him a question, testing him.
Ja yksi lain-opettaja heistä kysyi häneltä, kiusaten häntä, ja sanoi:
36 “Teacher, which is the greatest commandment in the law?”
Mestari, mikä on suurin käsky laissa?
37 Jesus said to him, “‘You shall love the Lord your God with all your heart, with all your soul, and with all your mind.’
Niin Jesus sanoi hänelle: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas, kaikesta sydämestäs, ja kaikesta sielustas, ja kaikesta mielestäs:
38 This is the first and great commandment.
Tämä on ensimäinen ja suurin käsky.
39 A second likewise is this, ‘You shall love your neighbor as yourself.’
Toinen on tämän kaltainen: sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itse sinuas.
40 The whole law and the prophets depend on these two commandments.”
Näissä kahdessa käskyssä kaikki laki ja prophetat riippuvat.
41 Now while the Pharisees were gathered together, Jesus asked them a question,
Koska Pharisealaiset koossa olivat, kysyi heiltä Jesus,
42 saying, “What do you think of the Christ? Whose son is he?” They said to him, “Of David.”
Sanoen: mitä teille näkyy Kristuksesta, kenenkä poika hän on? he sanoivat hänelle: Davidin.
43 He said to them, “How then does David in the Spirit call him Lord, saying,
Hän sanoi heille: kuinka siis David kutsuu hengessä hänen Herraksi? sanoen:
44 ‘The Lord said to my Lord, sit on my right hand, until I make your enemies a footstool for your feet’?
Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikealla kädelläni, siihenasti kuin minä panen vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.
45 “If then David calls him Lord, how is he his son?”
Jos siis David kutsuu hänen Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?
46 No one was able to answer him a word, neither did any man dare ask him any more questions from that day forward.
Ja ei kenkään taitanut häntä mitään vastata: ei myös yksikään rohjennut sen päivän perästä häneltä enempää kysyä.
