Job 16
1 Then Job answered,
Sitte vastasi Job ja sanoi:
2 “I have heard many such things. You are all miserable comforters!
Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.
3 Shall vain words have an end? Or what provokes you that you answer?
Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?
4 I also could speak as you do. If your soul were in my soul’s place, I could join words together against you, and shake my head at you,
Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.
5 but I would strengthen you with my mouth. The solace of my lips would relieve you.
Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.
6 “Though I speak, my grief is not subsided. Though I forbear, what am I eased?
Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.
7 But now, God, you have surely worn me out. You have made all my company desolate.
Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.
8 You have shriveled me up. This is a witness against me. My leanness rises up against me. It testifies to my face.
Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.
9 He has torn me in his wrath and persecuted me. He has gnashed on me with his teeth. My adversary sharpens his eyes on me.
Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.
10 They have gaped on me with their mouth. They have struck me on the cheek reproachfully. They gather themselves together against me.
He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.
11 God delivers me to the ungodly, and casts me into the hands of the wicked.
Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.
12 I was at ease, and he broke me apart. Yes, he has taken me by the neck, and dashed me to pieces. He has also set me up for his target.
Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.
13 His archers surround me. He splits my kidneys apart, and does not spare. He pours out my bile on the ground.
Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:
14 He breaks me with breach on breach. He runs at me like a giant.
Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.
15 I have sewed sackcloth on my skin, and have thrust my horn in the dust.
Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.
16 My face is red with weeping. Deep darkness is on my eyelids,
Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.
17 although there is no violence in my hands, and my prayer is pure.
Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.
18 “Earth, do not cover my blood. Let my cry have no place to rest.
Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.
19 Even now, behold, my witness is in heaven. He who vouches for me is on high.
Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.
20 My friends scoff at me. My eyes pour out tears to God,
Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,
21 that he would maintain the right of a man with God, of a son of man with his neighbor!
Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.
22 For when a few years have come, I will go the way of no return.
Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.
