Job 14
1 “Man, who is born of a woman, is of few days, and full of trouble.
Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,
2 He grows up like a flower, and is cut down. He also flees like a shadow, and does not continue.
Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.
3 Do you open your eyes on such a one, and bring me into judgment with you?
Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.
4 Who can bring a clean thing out of an unclean? Not one.
Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?
5 Seeing his days are determined, the number of his months is with you, and you have appointed his bounds that he cannot pass.
Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.
6 Look away from him, that he may rest, until he accomplishes, as a hireling, his day.
Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.
7 “For there is hope for a tree if it is cut down, that it will sprout again, that the tender branch of it will not cease.
Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:
8 Though its root grows old in the earth, and its stock dies in the ground,
Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,
9 yet through the scent of water it will bud, and sprout boughs like a plant.
Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.
10 But man dies, and is laid low. Yes, man gives up the spirit, and where is he?
Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?
11 As the waters fail from the sea, and the river wastes and dries up,
Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,
12 so man lies down and does not rise. Until the heavens are no more, they will not awake, nor be roused out of their sleep.
Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.
13 "Oh that you would hide me in Sheol (Sheol h7585), that you would keep me secret until your wrath is past, that you would appoint me a set time and remember me!
O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua. (Sheol h7585)
14 If a man dies, will he live again? I would wait all the days of my warfare, until my release should come.
Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,
15 You would call, and I would answer you. You would have a desire for the work of your hands.
Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;
16 But now you count my steps. Do not you watch over my sin?
Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?
17 My disobedience is sealed up in a bag. You fasten up my iniquity.
Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.
18 “But the mountain falling comes to nothing. The rock is removed out of its place.
Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,
19 The waters wear the stones. The torrents of it wash away the dust of the earth. So you destroy the hope of man.
Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.
20 You forever prevail against him, and he departs. You change his face, and send him away.
Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.
21 His sons come to honor, and he does not know it. They are brought low, but he does not perceive it of them.
Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.
22 But his flesh on him has pain, and his soul within him mourns.”
Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.
