Job 10
1 “My soul is weary of my life. I will give free course to my complaint. I will speak in the bitterness of my soul.
"Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,
2 I will tell God, ‘Do not condemn me. Show me why you contend with me.
minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.
3 Is it good to you that you should oppress, that you should despise the work of your hands, and smile on the counsel of the wicked?
Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?
4 Do you have eyes of flesh? Or do you see as man sees?
Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?
5 Are your days as the days of mortals, or your years as man’s years,
Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,
6 that you inquire after my iniquity, and search after my sin?
koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,
7 Although you know that I am not wicked, there is no one who can deliver out of your hand.
vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'
8 “‘Your hands have framed me and fashioned me altogether, yet you destroy me.
Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.
9 Remember, I beg you, that you have fashioned me as clay. Will you bring me into dust again?
Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.
10 Have not you poured me out like milk, and curdled me like cheese?
Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?
11 You have clothed me with skin and flesh, and knit me together with bones and sinews.
Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.
12 You have granted me life and loving kindness. Your visitation has preserved my spirit.
Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.
13 Yet you hid these things in your heart. I know that this is with you:
Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:
14 if I sin, then you mark me. You will not acquit me from my iniquity.
jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.
15 If I am wicked, woe to me. If I am righteous, I still will not lift up my head, being filled with disgrace, and conscious of my affliction.
Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.
16 If my head is held high, you hunt me like a lion. Again you show yourself powerful to me.
Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.
17 You renew your witnesses against me, and increase your indignation on me. Changes and warfare are with me.
Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.
18 “‘Why, then, have you brought me out of the womb? I wish I had given up the spirit, and no eye had seen me.
Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!
19 I should have been as though I had not been. I should have been carried from the womb to the grave.
Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.
20 Are not my days few? Stop! Leave me alone, that I may find a little comfort,
Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,
21 before I go where I will not return from, to the land of darkness and of the shadow of death;
ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,
22 the land dark as midnight, of the shadow of death, without any order, where the light is as midnight.’”
maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."
