Numbers 14
1 And all the congregation lifted up their voice, and cried, and the people wept that night.
Silloin koko kansa alkoi huutaa ja parkua, ja kansa itki sen yön.
2 And all the sons of Israel murmured against Moses and against Aaron. And the whole congregation said to them, Would that we had died in the land of Egypt, or would that we had died in this wilderness!
Ja kaikki israelilaiset napisivat Moosesta ja Aaronia vastaan, ja koko kansa sanoi heille: "Jospa olisimme kuolleet Egyptin maahan tai tähän erämaahan! Jospa olisimme kuolleet!
3 And why does Jehovah bring us to this land, to fall by the sword? Our wives and our little ones will be a prey. Were it not better for us to return into Egypt?
Ja miksi viekään Herra meitä tuohon maahan, jossa me kaadumme miekkaan ja vaimomme ja lapsemme joutuvat vihollisen saaliiksi! Eikö meidän olisi parempi palata Egyptiin?"
4 And they said one to another, Let us make a captain, and let us return into Egypt.
Ja he puhuivat toinen toiselleen: "Valitkaamme johtaja ja palatkaamme Egyptiin".
5 Then Moses and Aaron fell on their faces before all the assembly of the congregation of the sons of Israel.
Silloin Mooses ja Aaron lankesivat kasvoilleen Israelin kansan koko seurakunnan eteen.
6 And Joshua the son of Nun and Caleb the son of Jephunneh, who were of those who spied out the land, tore their clothes.
Mutta Joosua, Nuunin poika, ja Kaaleb, Jefunnen poika, jotka olivat olleet mukana maata vakoilemassa, repäisivät vaatteensa
7 And they spoke to all the congregation of the sons of Israel, saying, The land, which we passed through to spy it out, is an exceedingly good land.
ja puhuivat kaikelle israelilaisten seurakunnalle näin: "Maa, jota kävimme vakoilemassa, on ylen ihana maa.
8 If Jehovah delights in us, then he will bring us into this land, and give it to us, a land which flows with milk and honey.
Jos Herra on meille suosiollinen, niin hän vie meidät siihen maahan ja antaa sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä.
9 Only do not rebel against Jehovah, neither fear ye the people of the land, for they are bread for us. Their defense is removed from over them, and Jehovah is with us. Fear them not.
Älkää vain kapinoiko Herraa vastaan älkääkä peljätkö sen maan kansaa, sillä heitä ei ole meille kuin suupalaksi. Heidän varjelijansa on väistynyt heistä, mutta meidän kanssamme on Herra. Älkää te heitä peljätkö."
10 But all the congregation bade stone them with stones. And the glory of Jehovah appeared in the tent of meeting to all the sons of Israel.
Silloin koko seurakunta vaati heitä kivitettäviksi, mutta Herran kirkkaus ilmestyi kaikille israelilaisille ilmestysmajassa.
11 And Jehovah said to Moses, How long will this people despise me? And how long will they not believe in me, for all the signs which I have wrought among them?
Ja Herra sanoi Moosekselle: "Kuinka kauan tämä kansa pitää minua pilkkanaan eikä usko minuun, huolimatta kaikista tunnusteoista, jotka minä olen tehnyt sen keskuudessa?
12 I will smite them with the pestilence, and disinherit them, and will make of thee a nation greater and mightier than they.
Minä tuhoan sen rutolla ja hävitän sen perinjuurin, mutta sinusta minä teen suuremman ja väkevämmän kansan, kuin se on."
13 And Moses said to Jehovah, Then the Egyptians will hear it, for thou brought up this people in thy might from among them,
Mutta Mooses sanoi Herralle: "Ovathan egyptiläiset kuulleet, että sinä voimallasi olet vienyt tämän kansan heidän keskeltänsä.
14 and they will tell it to the inhabitants of this land. They have heard that thou Jehovah are in the midst of this people, for thou Jehovah are seen face to face, and thy cloud stands over them, and thou go before them, in a pillar of cloud by day, and in a pillar of fire by night.
Ja he ovat puhuneet siitä sen maan asukkaille; hekin siis ovat kuulleet, että sinä, Herra, olet tämän kansan keskellä, sinä Herra, joka olet sille ilmestynyt silmästä silmään, ja että sinun pilvesi pysyy heidän päällänsä ja että sinä kuljet heidän edellänsä pilvenpatsaassa päivin ja tulenpatsaassa öin.
15 Now if thou shall kill this people as one man, then the nations which have heard the fame of thee will speak, saying,
Mutta jos sinä nyt surmaat tämän kansan, niinkuin yhden miehen, niin kansat, jotka saavat kuulla sitä kerrottavan sinusta, sanovat näin:
16 Because Jehovah was not able to bring this people into the land which he swore to them, therefore he has slain them in the wilderness.
'Koska Herra ei kyennyt viemään tätä kansaa siihen maahan, jonka hän oli heille valalla vannoen luvannut, tappoi hän heidät erämaahan'.
17 And now, I pray thee, let the power of the Lord be great, according as thou have spoken, saying,
Osoittautukoon nyt sinun suuri voimasi, Herra, niinkuin olet puhunut sanoen:
18 Jehovah is slow to anger, and abundant in loving kindness, forgiving iniquity and transgression, and that will by no means clear the guilty, visiting the iniquity of the fathers upon the sons, upon the third and upon the fourth generation.
'Herra on pitkämielinen ja suuri armossa, hän antaa anteeksi pahat teot ja rikokset, mutta ei jätä niitä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen'.
19 Pardon, I pray thee, the iniquity of this people according to the greatness of thy loving kindness, and according as thou have forgiven this people, from Egypt even until now.
Anna siis anteeksi tämän kansan pahat teot suuressa armossasi, niinkuin sinä ennenkin olet anteeksi antanut tälle kansalle, Egyptistä tänne saakka."
20 And Jehovah said, I have pardoned according to thy word,
Ja Herra vastasi: "Minä annan anteeksi, niinkuin sinä olet anonut.
21 but in very deed, as I live, and as all the earth shall be filled with the glory of Jehovah,
Mutta niin totta kuin minä elän, ja niin totta kuin Herran kirkkaus on täyttävä kaiken maan:
22 because all those men who have seen my glory, and my signs, which I wrought in Egypt and in the wilderness, yet have challenged me these ten times, and have not hearkened to my voice,
ei kukaan niistä miehistä, jotka ovat nähneet minun kirkkauteni ja minun tunnustekoni, jotka minä olen tehnyt Egyptissä ja tässä erämaassa, mutta kuitenkin nyt jo kymmenen kertaa ovat minua kiusanneet eivätkä ole kuulleet minun ääntäni,
23 surely they shall not see the land which I swore to their fathers, neither shall any of them who despised me see it.
ei yksikään heistä ole näkevä sitä maata, jonka minä valalla vannoen lupasin heidän isillensä; ei yksikään minun pilkkaajistani ole sitä näkevä.
24 But my servant Caleb, because he had another spirit with him, and has followed me fully, him will I bring into the land into which he went, and his seed shall possess it.
Mutta koska minun palvelijassani Kaalebissa on toinen henki, niin että hän on minua uskollisesti seurannut, niin hänet minä vien siihen maahan, jossa hän kävi, ja hänen jälkeläisensä saavat sen omakseen.
25 Now the Amalekite and the Canaanite dwell in the valley. Tomorrow turn ye, and get you into the wilderness by the way to the Red Sea.
Mutta koska amalekilaiset ja kanaanilaiset asuvat laaksoissa, niin kääntykää huomenna toisaanne päin ja painukaa erämaahan, Kaislameren tietä."
26 And Jehovah spoke to Moses and to Aaron, saying,
Ja Herra puhui Moosekselle ja Aaronille sanoen:
27 How long shall I bear with this evil congregation that murmur against me? I have heard the murmurings of the sons of Israel, which they murmur against me.
"Kuinka kauan tämä häijy joukko napisee minua vastaan? Minä olen kuullut, kuinka israelilaiset napisevat minua vastaan.
28 Say to them, As I live, says Jehovah, surely as ye have spoken in my ears, so will I do to you.
Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, aivan niinkuin te olette minulle puhuneet, niin minä teille teen.
29 Your dead bodies shall fall in this wilderness. And all who were numbered of you, according to your whole number, from twenty years old and upward, who have murmured against me,
Tähän erämaahan kaatuvat teidän ruumiinne, teidän kaikkien, jotka olette katselmuksessa olleet, niin monta kuin teitä on kaksikymmenvuotisia ja sitä vanhempia, jotka olette napisseet minua vastaan.
30 surely ye shall not come into the land, concerning which I swore that I would make you dwell in it, except Caleb the son of Jephunneh, and Joshua the son of Nun.
Totisesti, te ette pääse siihen maahan, jonka minä olen kättä kohottaen luvannut antaa teille asumasijaksi, ei kukaan teistä, paitsi Kaaleb, Jefunnen poika, ja Joosua, Nuunin poika.
31 But your little ones, that ye said would be a prey, them I will bring in, and they shall know the land which ye have rejected.
Mutta teidän lapsenne, joiden sanoitte joutuvan vihollisen saaliiksi, heidät minä vien sinne, ja he saavat tulla tuntemaan sen maan, jota te halveksitte.
32 But as for you, your dead bodies shall fall in this wilderness.
Mutta teidän ruumiinne kaatuvat tähän erämaahan,
33 And your sons shall be wanderers in the wilderness forty years, and shall bear your whoredoms, until your dead bodies be consumed in the wilderness.
ja teidän lastenne täytyy harhailla paimentolaisina tässä erämaassa neljäkymmentä vuotta ja kärsiä teidän uskottomuutenne tähden, kunnes teidän ruumiinne ovat maatuneet tähän erämaahan.
34 After the number of the days in which ye spied out the land, even forty days, for every day a year, ye shall bear your iniquities, even forty years, and ye shall know my alienation.
Niinkuin te neljäkymmentä päivää vakoilitte maata, niin saatte nyt, päivä vuodeksi luettuna, neljäkymmentä vuotta kärsiä pahoista teoistanne ja tulla tuntemaan, mitä se on, että minä käännyn teistä pois.
35 I, Jehovah, have spoken, surely I will do this to all this evil congregation that are gathered together against me. In this wilderness they shall be consumed, and there they shall die.
Minä, Herra, olen puhunut. Totisesti, niin minä teen tälle häijylle kansalle, joka on käynyt kapinoimaan minua vastaan: he hukkuvat tähän erämaahan, tänne he kuolevat."
36 And the men, whom Moses sent to spy out the land, who returned, and made all the congregation to murmur against him by bringing up an evil report against the land,
Mutta ne miehet, jotka Mooses oli lähettänyt maata vakoilemaan ja jotka palattuaan olivat saattaneet koko kansan napisemaan häntä vastaan, saattamalla sen maan pahaan huutoon,
37 even those men who brought up an evil report of the land, died by the plague before Jehovah.
ne miehet, jotka olivat saattaneet sen maan pahaan huutoon, kuolivat äkkikuolemalla Herran edessä.
38 But Joshua the son of Nun, and Caleb the son of Jephunneh, remained alive of those men who went to spy out the land.
Mutta Joosua, Nuunin poika, ja Kaaleb, Jefunnen poika, jäivät eloon niistä miehistä, jotka olivat käyneet maata vakoilemassa.
39 And Moses told these words to all the sons of Israel, and the people mourned greatly.
Ja Mooses puhui tämän kaikille israelilaisille. Niin kansa tuli kovin murheelliseksi.
40 And they rose up early in the morning, and got up to the top of the mountain, saying, Lo, we are here, and will go up to the place which Jehovah has promised, for we have sinned.
Ja he nousivat varhain seuraavana aamuna lähteäkseen ylös vuoristoon ja sanoivat: "Katso, tässä me olemme; me lähdemme siihen paikkaan, josta Herra on puhunut, sillä me olemme syntiä tehneet".
41 And Moses said, Why do ye now transgress the commandment of Jehovah, seeing it shall not prosper?
Mutta Mooses sanoi: "Minkätähden te nyt käytte rikkomaan Herran käskyä? Ei se onnistu.
42 Do not go up, for Jehovah is not among you, that ye be not smitten down before your enemies.
Älkää lähtekö sinne, sillä Herra ei ole teidän keskellänne; älkää lähtekö, etteivät vihollisenne voittaisi teitä.
43 For there the Amalekite and the Canaanite are before you, and ye shall fall by the sword. Because ye have turned back from following Jehovah, therefore Jehovah will not be with you.
Sillä amalekilaiset ja kanaanilaiset ovat siellä teitä vastassa, ja niin te kaadutte miekkaan; sillä te olette kääntyneet pois Herrasta, eikä Herra ole teidän kanssanne."
44 But they presumed to go up to the top of the mountain, nevertheless the ark of the covenant of Jehovah, and Moses, did not depart out of the camp.
Yhtäkaikki he lähtivät uppiniskaisuudessaan kulkemaan ylös vuoristoon; mutta ei Herran liitonarkki eikä Mooseskaan siirtynyt leiristä.
45 Then the Amalekites came down, and the Canaanites who dwelt in that mountain, and smote them and beat them down, even to Hormah.
Silloin amalekilaiset ja kanaanilaiset, jotka siinä vuoristossa asuivat, syöksyivät alas ja voittivat heidät ja hajottivat heidät, ajaen heitä aina Hormaan asti.
