< Nehemiah 13 >
1 On that day they read in the book of Moses in the audience of the people, and in it was found written that an Ammonite and a Moabite should not enter into the assembly of God forever,
Sinä päivänä luettiin Mooseksen kirjaa kansan kuullen, ja siihen havaittiin kirjoitetun, ettei ammonilainen eikä mooabilainen koskaan pääse Jumalan seurakuntaan,
2 because they did not meet the sons of Israel with bread and with water, but hired Balaam against them, to curse them. However our God turned the curse into a blessing.
sen tähden että he eivät tulleet leipää ja vettä tuoden israelilaisia vastaan ja koska hän palkkasi heitä vastaan Bileamin kiroamaan heidät, vaikka meidän Jumalamme muuttikin kirouksen siunaukseksi.
3 And it came to pass, when they had heard the law, that they separated from Israel all the mixed multitude.
Kuultuaan lain he erottivat kaiken sekakansan Israelista.
4 Now before this, Eliashib the priest, who was appointed over the chambers of the house of our God, being allied to Tobiah,
Mutta sitä ennen oli pappi Eljasib, Tobian sukulainen, joka oli asetettu meidän Jumalamme temppelin kammionhoitajaksi,
5 had prepared for him a great chamber, where formerly they laid the meal offerings, the frankincense, and the vessels, and the tithes of the grain, the new wine, and the oil, which were given by commandment to the Levites, and the singers, and the porters, and the heave offerings for the priests.
sisustanut hänelle suuren kammion, johon ennen oli pantu ruokauhri, suitsuke, kalut ja jyvä-, viini-ja öljykymmenykset, jotka olivat määrätyt leeviläisille, veisaajille ja ovenvartijoille, sekä papeille tuleva anti.
6 But in all this time I was not at Jerusalem, for in the thirty-second year of Artaxerxes king of Babylon I went to the king. And after certain days I asked leave of the king,
Tämän kaiken tapahtuessa en minä ollut Jerusalemissa; sillä Artahsastan, Baabelin kuninkaan, kolmantenakymmenentenä toisena hallitusvuotena minä olin mennyt kuninkaan luo. Mutta jonkun ajan kuluttua minä pyysin kuninkaalta lomaa
7 and I came to Jerusalem, and understood the evil that Eliashib had done for Tobiah, in preparing him a chamber in the courts of the house of God.
ja palasin Jerusalemiin. Ja kun minä tulin huomaamaan, minkä pahan Eljasib oli tehnyt Tobian eduksi, sisustaessaan hänelle kammion Jumalan temppelin esipihoissa,
8 And it grieved me greatly. Therefore I cast forth all the household stuff of Tobiah out of the chamber.
pahastuin minä suuresti, ja minä heitin kaikki Tobian huonekalut ulos kammiosta.
9 Then I commanded, and they cleansed the chambers. And there I brought again the vessels of the house of God, with the meal offerings and the frankincense.
Ja minä käskin puhdistaa kammiot ja panetin niihin takaisin Jumalan temppelin kalut, ruokauhrin ja suitsukkeen.
10 And I perceived that the portions of the Levites had not been given them, so that the Levites and the singers, who did the work, had fled each one to his field.
Vielä minä sain tietää, ettei leeviläisille oltu annettu heidän osuuksiaan, ja niin olivat leeviläiset ja veisaajat, joiden olisi ollut tehtävä palvelusta, vetäytyneet kukin maatilalleen.
11 Then I contended with the rulers, and said, Why is the house of God forsaken? And I gathered them together, and set them in their place.
Minä nuhtelin esimiehiä siitä ja sanoin: "Minkätähden on Jumalan temppeli laiminlyöty?" Ja minä kokosin leeviläiset ja veisaajat ja asetin heidät paikoilleen.
12 Then all Judah brought the tithe of the grain and the new wine and the oil to the treasuries.
Ja koko Juuda toi kymmenykset jyvistä, viinistä ja öljystä varastohuoneisiin.
13 And I made treasurers over the treasuries, Shelemiah the priest, and Zadok the scribe, and of the Levites, Pedaiah, and next to them was Hanan the son of Zaccur, the son of Mattaniah. For they were counted faithful, and their business was to distribute to their brothers.
Ja minä asetin Selemjan, papin, ja Saadokin, kirjanoppineen, ja Pedajan, leeviläisen, valvomaan varastohuoneita ja annoin heidän apulaisekseen Haananin, Sakkurin pojan, Mattanjan pojanpojan; sillä heitä pidettiin luotettavina, ja heidän tehtävänään oli toimittaa jako veljiensä kesken.
14 Remember me, O my God, concerning this, and do not wipe out my good deeds that I have done for the house of my God, and for the observances of it.
Muista tämän tähden minua, Jumalani, äläkä pyyhi pois minun hurskaita tekojani, jotka minä olen tehnyt Jumalani temppelin ja siinä toimitettavan palveluksen hyväksi.
15 In those days I saw in Judah some men treading wine-presses on the sabbath, and bringing in sheaves, and loading donkeys therewith, as also wine, grapes, and figs, and all manner of burdens, which they brought into Jerusalem on the sabbath day. And I testified against them in the day in which they sold foods.
Siihen aikaan minä näin Juudassa niitä, jotka sapattina polkivat viinikuurnaa ja jotka kuljettivat viljaa ja kuormittivat aaseja sillä sekä viinillä, rypäleillä, viikunoilla ja kaikenlaisella muulla kuormatavaralla. Ja he toivat niitä Jerusalemiin sapatinpäivänä; ja minä varoitin heitä, kun he myivät elintarpeita.
16 There dwelt men of Tyre also in it who brought in fish, and all manner of wares, and sold on the sabbath to the sons of Judah, and in Jerusalem.
Sinne oli myös asettunut tyyrolaisia, jotka toivat kalaa ja kaikenlaista kauppatavaraa ja myivät Juudan kansalle sapattina ja Jerusalemissa.
17 Then I contended with the ranking men of Judah, and said to them, What evil thing is this that ye do, and profane the sabbath day?
Ja minä nuhtelin Juudan ylimyksiä ja sanoin heille: "Kuinka te teette näin pahasti ja rikotte sapatinpäivän?
18 Did not your fathers thus, and did not our God bring all this evil upon us, and upon this city? Yet ye bring more wrath upon Israel by profaning the sabbath.
Eikö Jumalamme juuri sen tähden, että teidän isänne näin tekivät, antanut kaiken tämän onnettomuuden kohdata meitä ja tätä kaupunkia? Ja te tuotatte nyt vielä suuremman vihan Israelin ylitse, kun rikotte sapatinpäivän."
19 And it came to pass that, when the gates of Jerusalem began to be dark before the sabbath, I commanded that the doors should be shut, and commanded that they should not be opened till after the sabbath. And I set some of my servants over the gates that there should be no burden brought in on the sabbath day.
Ja niin pian kuin oli tullut pimeä ennen sapattia Jerusalemin porteissa, käskin minä sulkea ovet ja kielsin avaamasta niitä ennen kuin sapatin jälkeen. Ja minä asetin palvelijoitani porteille, ettei yhtään kuormaa pääsisi kaupunkiin sapatinpäivänä.
20 So the merchants and sellers of all kind of wares lodged outside Jerusalem once or twice.
Kauppiaat ja kaikenlaisen tavaran myyjät jäivät yöksi Jerusalemin ulkopuolelle, kerran ja toisen.
21 Then I testified against them, and said to them, Why do ye lodge outside the wall? If ye do so again, I will lay hands on you. From that time forth they came no more on the sabbath.
Mutta minä varoitin heitä ja sanoin heille: "Minkätähden te jäätte yöksi muurin edustalle? Jos vielä kerran teette sen, niin minä käyn teihin käsiksi." Sen jälkeen he eivät enää tulleet sapattina.
22 And I commanded the Levites that they should purify themselves, and that they should come and keep the gates, to sanctify the sabbath day. Remember to me, O my God, this also, and spare me according to the greatness of thy loving kindness.
Ja minä käskin leeviläisten puhdistautua ja tulla vartioimaan portteja, että sapatinpäivä pyhitettäisiin. Muista minua, Jumalani, myös tämän tähden ja armahda minua suuressa laupeudessasi.
23 In those days also I saw the Jews who had married women of Ashdod, of Ammon, and of Moab.
Siihen aikaan minä näin myös juutalaisia, jotka olivat naineet asdodilaisia, ammonilaisia ja mooabilaisia vaimoja.
24 And their sons spoke half in the speech of Ashdod, and could not speak in the Jews' language, but according to the language of each people.
Ja heidän lapsistaan puolet puhuivat asdodinkieltä tai jonkun muun kansan kieltä, eivätkä osanneet puhua juudankieltä.
25 And I contended with them, and cursed them, and smote certain of them, and plucked off their hair, and made them swear by God, saying, Ye shall not give your daughters to their sons, nor take their daughters for your sons, or for yourselves.
Silloin minä nuhtelin heitä ja kirosin heidät, jopa löin muutamia heistä ja revin heitä parrasta; ja minä vannotin heitä Jumalan kautta: "Älkää antako tyttäriänne heidän pojillensa älkääkä ottako heidän tyttäriään vaimoiksi pojillenne tai itsellenne.
26 Did not Solomon king of Israel sin by these things? Yet there was no king like him among many nations, and he was beloved of his God, and God made him king over all Israel. Nevertheless foreign women caused even him to sin.
Eikö Salomo, Israelin kuningas, tehnyt juuri tuollaista syntiä? Ei yhdelläkään monien kansojen joukossa ollut hänen vertaistaan kuningasta; hän oli Jumalallensa rakas, ja Jumala asetti hänet koko Israelin kuninkaaksi. Kuitenkin muukalaiset vaimot saattoivat hänetkin tekemään syntiä.
27 Shall we then hearken to you to do all this great evil, to trespass against our God in marrying foreign women?
Ja nytkö meidän täytyy kuulla teistä, että te olette tehneet kaiken tämän suuren pahan ja olleet uskottomat meidän Jumalaamme kohtaan, kun olette naineet muukalaisia vaimoja?"
28 And one of the sons of Joiada, the son of Eliashib the high priest, was son-in-law to Sanballat the Horonite. Therefore I chased him from me.
Ja yksi ylimmäisen papin Eljasibin pojan Joojadan pojista oli hooronilaisen Sanballatin vävy; hänet minä karkoitin luotani.
29 Remember them, O my God, because they have defiled the priesthood, and the covenant of the priesthood, and of the Levites.
Muista heidät, Jumalani, sillä he ovat saastuttaneet pappeuden sekä sekä pappeuden sekä pappeus-ja leeviläisliiton.
30 Thus I cleansed them from all foreigners, and appointed charges for the priests and for the Levites, each one in his work,
Niin minä puhdistin heidät kaikesta muukalaisuudesta. Ja minä järjestin virkatehtävät papeille ja leeviläisille, kullekin hänen toimensa mukaan,
31 and for the wood offering, at times appointed, and for the first-fruits. Remember me, O my God, for good.
niin myös halko-uhrilahjan määräaikoina ja uutislahjat. Muista, Jumalani, tämä minun hyväkseni.